Julkaistu 3.5.2021 07:00

Valokylpyjä

Kuinka kuvaisin toukokuuta? Se on luonnon heleää vihreyttä ja kostean mullan tuoksua. Se on kirkoissa kaikuva Suvivirsi ja hento tuulen viri koivunoksissa. Se on lempeä, se on kepeä ja myös hyvin hauras. Se on täynnä valoa. Alkukesä on lyhyt hetki, joka kiitää ohi kuin lapsuus, mutta samalla se on luja lupaus uudesta kasvukaudesta ja sitä seuraavasta sadonkorjuusta.

Netissä on lukematon määrä leikkimielisiä testejä, jotka mukamas paljastavat ihmisestä erilaisia asioita, kuten ”jos olisit koira, mikä rotu olisit” tai ”mikä elokuvan hahmoista olisit”. Olen usein pohtinut, että meidän mökkipuutarhamme on kuin ihmisyhteisö pienoiskoossa, ja olen samalla miettinyt, että jos olisin joku sen kasveista, mikä kasvi olisin. On kasveja, jotka kasvavat huimasti korkeutta, mutta eivät tuota kesän aikana yhtään kukkaa tai hedelmää. On suurikukkaisia pioneja, jotka koreilevat parhaalla paikalla etupihan kukkapenkissä. On vuohenputkea, joka haluaisi yksin täyttää koko pihan. Jos siltä kysyttäisiin, ei pihalla muita kasveja tarvittaisikaan. On myös lempeitä ruusuja, jotka levittävät ympärilleen suloista tuoksua. Piikikkäät ohdakkeet ja polttavat nokkoset ovat minun mielestäni turhia, mutta niin vain nekin joka kevät nostavat päänsä mullasta. Puutarhassamme on myös monia hedelmää tuottavia kasveja: omena- ja luumupuita sekä marjapensaita. Kesän suurin herkku on varhaisperuna. Sen varsi on mitäänsanomaton ja kukka vaatimaton, mutta maan alla kasvavat mukulat ovat vastustamattoman hyviä.

Seurakunnissa puhutaan usein ”hengellisestä kasvusta” tai ”kristittynä kasvamisesta”, ja ne ovat tämänkin lehden teemoja. Jeesus opetti, että ihmisen tunnistaa siitä, millaista hedelmää tämä tuottaa: ”Orjantappuroista ei voi koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä”, hän sanoi (Matt. 7:16–18). Myös Paavali puhui hyvistä hedelmistä, joita Henki ihmisessä saa aikaan. Tulkitsen tämän niin, että jos olisin kasvi, kristittynä minun ei tulisi olla koristekasvi, vaan hedelmää tuottava hyötykasvi.

”Lapissa kaikki kukkii nopeasti” – sen tiesi Eino Leinokin. Suomessa kasvukausi on lyhyt, mutta sato on silti maistuva. Salaisuus on puhtaassa maaperässä ja siinä, että yöttömässä yössä kasvit kylpevät valossa lähes koko vuorokauden. Samalla tavalla Pyhän Hengen valo on se, joka saa aikaan kasvua kristityn elämässä. Älkäämme kätkeytykö siltä, sillä vaikka valo paljastaa, se myös hoitaa. Valo on elämää synnyttävä voima; kylpekäämme siinä.

Saga Lippo
majuri, ylisihteeri 


    Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

    Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

    Tilaa Sotahuuto tästä

    Artikkeli 18.08.2026

    Yhteinen suunta: Sosiaalisen työn yhteistyöpäivät

    Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia. Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan. Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan. Tässä osassa tutustutaan sosiaalisen työn yhteistyöpäiviin.
    Uutinen 15.08.2026

    Majuri Raija Lähteiseltä valloittava omaelämäkerta

    Majuri Raija Lähteiseltä ilmestyy syyskuun alussa omaelämäkerta "Elämän sävyjä ja renkaita – armon varassa". Kirjan julkistamistilaisuutta vietetään keskiviikkona 2.9. Helsingin osastossa.
    Artikkeli 14.08.2026

    Syyskesä – kypsyyden ja sadonkorjuun aikaa

    Syyskesällä on oma äänensä. Se kuiskii tulevasta syksystä. Se ei huuda kuten kevät, eikä polta kuten keskikesä; se puhuu hiljaa. Syyskesällä valo vähenee, aamut viilenevät ja illat kutsuvat meitä vetäytymään sisälle aikaisemmin. Pellot ovat kultaisia, hedelmät roikkuvat raskaana oksilla – se on näky kypsyydestä, mutta myös katoavaisuudesta. Syyskesä muistuttaa meitä, että kaikella on aikansa.
    Artikkeli 11.08.2026

    Kaiken keskellä on Jeesus

    Ruotsalainen upseeripariskunta, majurit Anna-Lena ja Christian Paulsson, ovat verrattain uusi näky Pelastusarmeijan päämajalla. He aloittivat territoriossamme helmikuun alussa tuplaroolissa ohjelmasektorin päälliköinä ja Temppelin osaston johtajina. Ennen Suomea he palvelivat aluejohtajina Puolassa. Miten työskentely kolmessa eri maassa on eronnut toisistaan – ja mikä onkaan se yhdistävä tekijä?