Yhteiskuntavastuu – reilu peli

”Yksikään ihminen ei ole saari”, kirjoitti englantilainen pappi ja runoilija John Donne 1600-luvulla. Leikillisesti voisi sanoa, että suomalaiset ovat poikkeus. He vetäytyvät mielellään omalle saarelleen, mieluiten metsän keskelle ja yksin. Suomalainen osaa olla myös hyvin reviiritietoinen. Aivan tätä Donne ei kuitenkaan sanonnallaan hakenut. Hän viittasi siihen, kuinka me ihmiset olemme osa suurempaa kokonaisuutta, mannerta. Vaikutamme toinen toisemme hyvinvointiin –tai pahoinvointiin.

Jo päiväkoti-ikäisille lapsille muodostuu selkeä kuva siitä, mikä on reilua. Ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Omastaan pitää jakaa heille, jotka ovat ilman. Ei saa olla ahne. Jokaisen tulee osallistua yhteisen asian hyväksi omien kykyjensä mukaisesti. Tärkeää on oppia samalla, että vastuut ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Ei ole yhtä ilman toista.

Uudempi ajatus sen sijaan on se, että tämä sama vastuu yhteisestä hyvästä ei ole vain yksilöillä, vaan myös organisaatiolla sekä erityisesti liike-elämällä. Jälkimmäisessä olemme tottuneet näkemään kovia arvoja ja kilpailua markkina-asemasta. Yksikään yritys ei ole saari sen kummemmin kuin kukaan ihminenkään, vaan vaikuttaa toimintansa kautta aina ympäristöönsä. Kenelläkään ei ole varaa jäädä ulkopuolelle.

Pelastusarmeijan kansainvälinen strategia puhuu perinnöstä, jonka jätämme meitä seuraaville sukupolville. Se, mitä teen tai jätän tekemättä, ei vaikuta ainoastaan omiin aikalaisiini, vaan myös heihin, jotka tulevat meidän jälkeemme. Ei riitä, että teemme. Meidän tulee myös ymmärtää tekojemme eettiset seuraukset. Kristittyinä uskomme, että Jumala, joka on kaiken luoja, on uskonut luomakunnan meidän hoitoomme. Ihmiset, eläimet, ympäristön. Meidän tulee huomioida kestävä kehitys. Meidän tulee toimia vastuullisesti ja siten, että tekomme ovat läpinäkyviä.

Territoriomme oma strategia sanoo muun muassa: ”Työskentelemme omalta osaltamme YK:n Agenda 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi nostaen esiin erityisesti köyhyyden, nälän ja ilmastomuutoksen torjumisen.” Taistelemme oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell antoi seuraajilleen kehotuksen jättää maailma tuleville sukupolville hieman parempana kuin he sen itse löysivät. Erityisesti nuorempien sukupolvien kokema ilmastoahdistus herättää kysymyksen, millainen perintö meiltä on jäämässä.

Merkityksellisiä tekoja tehdään yksi askel ja yksi palanen kerrallaan. Pienistä puroista kasvaa valtameri. Kun Jumala loi maailman – tarkkaan harkitun kokonaisuuden tarkoin harkitussa järjestyksessä – hän pysähtyi aina päivän päätteeksi arvioimaan työnsä tuloksia. Raamatun ensimmäisessä luvussa todetaan useamman kerran: ”Jumala näki, että niin oli hyvä”.  Ehkä meidänkin tulisi pysähtyä samalla tavoin säännöllisesti arvioimaan omia jalanjälkiämme.

Kati Kivestö
majuri