Auringonnoususta auringonlaskuun

Kesä – lämpimiä päiviä ja ehdottomasti paljon auringonpaistetta. Vihdoinkin se on koittanut pitkän ja pimeän talven jälkeen. Pyydä lapsi piirtämään kesäinen kuva – aivan varmasti siinä paistaa aurinko.

Rakastan auringonnousuja ja auringonlaskuja. Tosin aamu-unisena ihmisenä ihailen auringonnousuja mieluummin päivän lopuksi kuin uuden aluksi.

Joitakin vuosia sitten Lapissa käydessäni lähdin kävelylle joen rantaan lähellä puoltayötä. Istahdin laiturille nauttimaan hiljaisesta kesäyöstä, ja pian minulla oli mahdollisuus ihailla keskiyön aurinkoa. Se oli jotain hyvin ainutlaatuista. Hyvä niin – en ole kovin ihastunut aurinkoon silloin, kun se ponkaisee taivaalle klo 4 jälkeen aamuyöllä, kun haluaisin vielä nauttia yön levosta. Suomen vuodenkierto tarjoaa meille kuitenkin paljon vaihtelua päivän pituuteen. Talvella vastaavasti odottaa, että aurinko nousisi edes hetkeksi valaisemaan päivää. Tuntuu, että päivä päättyy ennen kuin se on ehtinyt kunnolla alkaakaan.

”Auringonnoususta auringonlaskuun” yhdistetään tavallisesti aikakäsitteeseen. Päivä alkaa auringon noususta ja päättyy sen laskuun. Fraasista mieleeni tulee tavallisesti englanninkielinen ylistyslaulu, jonka sanoma puhuu siitä, miten auringonnoususta auringonlaskuun Herran nimeä tulee ylistää. Tämä kuulostaa melko työläältä etenkin Suomen pitkinä kesäpäivinä – tai erityisesti Lapissa, jossa aurinko ei edes laske, eikä päivä siten pääty lainkaan.

Päätin tarkistaa asian ja vertailla eri raamatunkäännöksiä eri kielillä ja tutkia, onko todella kyse siitä, että minun tulee tehokkaasti ja taukoamatta jokainen valveillaolon minuuttini ylistää Herraa. Löysin kyseisen jakeen Psalmista 113. Jotkut käännökset sanovatkin kirjaimellisesti ”auringon noususta auringon laskuun”. Suomalainen käännökseni kuitenkin sanoo ”Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys”. (Ps. 113:3). Auringonnoususta auringonlaskuun ei ollutkaan tässä ajan mittari, vaan maantieteellisen etäisyyden mittari. Sieltä, missä aurinko nousee, aina sinne, minne se laskee, kaikki maa kuuluu Herralle. Hänen nimeään tulee ylistää kaikkialla. Saan huokaista helpotuksesta.

Mietin, kumpaan mittariin kiinnitän itse tänään huomioni. Yritänkö mahduttaa kalenteriini ja kellooni mahdollisimman monta asiaa, jotta palvelen tehokkaasti Herraa. Vai tulisiko minun tänään olla armollinen ja katsoa kauemmas, yli sen, mikä on aivan nenäni edessä vaatimassa aikaani. Kiireen keskellä en ehkä näekään lähimmäisiäni ja luomakuntaa ympärilläni. En voi itse olla joka paikassa. En voi yksin tehdä kaikkea, mutta voin tehdä sen, mitä tarvitsee, yhdessä Jumalan ja toisten kristittyjen kanssa. Silloin Herran nimi tulee ylistetyksi kaikkialla ja – koska elämme eri aikavyöhykkeillä – kaiken aikaa.

Partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell sanoi kerran: ”Katso kauas, ja kun luulet katsovasi, katso vielä kauemmas.” Sielläkin Jumala on. Ole tänään armollinen itsellesi. Katso kauemmas.

Kati Kivestö
kapteeni

Kuva: Kati Kivestö 

Tämä teksti on julkaistu ruotsiksi Sotahuudossa 6-7/2022

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä