Hämmentävä torstai

Tänään vietetään helatorstaita. Monelle suomalaiselle kyseessä on ylimääräinen vapaapäivä, joka ilolla otetaan vastaan. Kun päivään vielä yhdistää perjantain saa mukavasti neljän päivän vapaan ja pääsee vaikka laittamaan mökkiä kesäkuntoon. Nimittäin, jos sellaisen sattuu omistamaan.

Ensimmäisille kristityille päivä, jota nykyään kutsumme helatorstaiksi, oli varmasti hämmentävä päivä. Oli kulunut 40 päivää siitä, kun Jeesus oli noussut kuolleista. Moni oli omin silmin nähnyt ylösnousseen Kristuksen ja mietti, mikä on seuraava liike, mitähän Jeesus seuraavaksi tekee. Jotkut tulivat jo kärsimättömiksi, kun mitään ei tapahtunutkaan ja he rupesivat kyselemään: ”Herra, onko nyt tullut se aika, kun sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” (Apt.1:6)

Hämmennys oli valtava, kun sen sijaan, että Jeesus olisi ruvennut johtamaan Israelin sotajoukkoja, hän kohosikin pilven päällä taivaaseen ja katosi ihmisten näkyvistä. Opetuslapset jäivät suu auki katsomaan taivaalle. En tiedä, kauanko he olisivat siinä pällistelleet, elleivät enkelit olisi tulleet heitä herättelemään.

Opetuslapset toimivat juuri niin kuin me yleensä toimimme, kun koemme jotain hämmentävää. Elämässä tulee varmasti itse kullekin tilanteita, jolloin emme tiedä, miten reagoisimme tai mihin suuntaan meidän pitäisi tästä jatkaa – tai mistä ylipäätään saisimme voimaa jatkaa eteenpäin. 

Paras tapa toimia lienee se, miten opetuslapset toimivat. He eivät jääneet yksi, vaan hakeutuivat toistensa yhteyteen – eivät kuitenkaan pelkästään viettämään aikaa, vaan etsimään johdatusta yhdessä rukoillen. 

Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: »Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?» Hän vastasi: »Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.» Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: »Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. » Silloin he lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. (Apt. 1:6-14)

Siunattua helatorstaita!

 Majuri Saga Lippo