Hengessä mukana

Pertti Hietanen on toiminut viime vuodet ohjaajana ja päivystysvastaavana Castréninkadun yksikössä. Hänellä on hulppean pitkä ura Pelastusarmeijassa – kunnioitettavat 42 vuotta! Ensi kuun alussa Pertti jää ansaitulle eläkkeelle. Ajatuksissa on muutto pohjoiseen, mutta Armeija tulee kulkemaan mukana tavalla tai toisella.

64-vuotias Pertti Hietanen on saanut Pelastusarmeijan verenperintönä. Hän on upseeripariskunnan lapsi. Äiti on eläkeupseeri ja edelleen aktiivisesti mukana Helsingin osaston toiminnassa. Upseerien lapsena Pertti sai tottua siihen, että koti ja ystävät vaihtuivat parin vuoden välein.

– Vanhan ajan upseerien tapojen mukaisesti vanhempani kiersivät kaikki kaupungit lävitse. Ehdin lapsena ja nuorena asua kymmenessä eri kaupungissa. Siinä oli sekä hyviä että huonoja puolia. Minulla ei ole lapsuudenkavereita, joiden kanssa olisin varttunut päiväkodista kouluun ja opiskeluihin. Muutenhan se oli hyvin mielenkiintoista, sai nähdä uusia paikkoja ja ihmisiä. Pariin ystävään minulla on pysynyt yhteys lapsuudesta lähtien.

Töihin huoltotyölle

Vuonna 1975 Pertin vanhemmat muuttivat Helsinkiin Oulusta. Pertti suoritti ravintola-alan ammattitutkinnon ja toimi kokkina vuosina 78–81.

– Olin keittiötöissä Antonion Grillissä Lauttasaaressa, kun sain soiton, että olisinko kiinnostunut huoltotyön autonkuljettajan paikasta. Yhteys Armeijaan oli pysynyt, sillä olin heti Helsinkiin muutettuamme ollut auttamassa joulupatahommissa. Tuohon aikaan huoltotyön ja sosiaalisen työn johtajat olivat kaikki upseereita, joten he tunsivat minut.

Tammikuussa 1981 Pertti aloitti Pelastusarmeijan huoltotyössä. Huoltotyö on vanha nimitys Pelastusarmeijan myymälätoiminnalle.

– Tuohon aikaan kirpputoreja ei ollut kuin muutama. Minä olin mukana rakentamassa niitä muun muassa Porvooseen, Loviisaan ja Kotkaan, Pertti muistelee.

Huoltotyö sisälsi hiukan myös nykyisen sosiaalisen työn vastuita.

– Sen puitteissa olin vetämässä pari kertaa miestenleiriä. Se oli mielenkiintoista. Miehet osasivat olla ovelia, kun oli päihteistä kyse, ja heidän peräänsä piti vähän katsoa, Pertti naurahtaa.

Asumispalveluissa kolme vuosikymmentä

Pertin Armeija-yhteys on ollut miltei katkeamaton, ja taukojen aikana hän on ollut armeijan palveluksessa. Ensin hän suoritti varusmiespalveluksen, ja sitten vuosina 88–89 ja 92–93 palveli vuoden pätkät YK:n rauhanturvajoukoissa. Sieltä hän palasi Pelastusarmeijaan, tällä kerralla asumispalveluihin. Ja täällä hän on pysynyt. Ensin Pertti toimi vanhan asuntolan ”Rälläkän” vahtimestarina, sitten ohjaajana ja päivystysvastaavana 2010-luvun alussa tapahtuneen remontin aikana Inarintien vastaanottoyksikössä, ja näiden sulkeuduttua nykyisessä Castréninkadun tilapäistä majoitusta tarjoavassa yksikössä.

– Kun päihteetön asuntola muuttui nykymuotoiseksi asumispalveluksi, jossa juomiseen omissa tiloissa ei voi puuttua, se oli suuri muutos. Nyt jälkeenpäin ymmärtää, että jokaiselle pitää olla paikka, jossa asua. Mutta kun tunsi Pelastusarmeijan ja sen suhtautumisen alkoholiin, tuntui aluksi kovin vaikealta, Pertti sanoo. – Kaipaan myös AA-kerhoa, joka toimi ennen Keskustalon tiloissa. Se oli hyvä tuki asukkaillemme ja poiki monia pieniä onnistumisia.

Pertti kertoo, että viime vuosina mielenterveysongelmat ovat työllistäneet paljon. – Yhteistyö mielenterveystoimijoiden kanssa olisi hyvin arvokasta.

Työn tavoite on ollut Pertille aina selkeä:

– Tiimimme tärkein tavoite yhdessä Helsingin kaupungin ja muiden yksiköiden kanssa on, että saadaan asukkaalle katto pään päälle ja parhaalla mahdollisella tavalla pidetään huolta hänen hyvinvoinnistaan kaikilla niillä keinoilla, joita meillä on käytettävissä.

– On tärkeää kohdata ihminen ihmisenä. Kolme tärkeintä sanaa ovat ”Mitä sinulle kuuluu?”. Se osoittaa sitä, että välitämme ja olemme kiinnostuneita.Palkitsevinta on ollut, kun olen tavannut muutaman entisen asukkaan ja saanut kuulla, miten elämä on voittanut. He ovat löytäneet kodin ja työn, jotkut ovat myös menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Pienemmistäkin onnistumisista iloitsemme.

Aina on ollut hyvä tulla töihin

Pertti kehuu Castréninkadun yksikön työilmapiiriä.

– Minulla ei ole koko Armeija-urani aikana tullut sellaista fiilistä, ettei olisi ollut mukava tulla töihin. Se on aina tuntunut hyvältä. Meillä on hyvä työyhteisö, ja se on ollut todella tärkeää. Kiitän kaikkia esimiehiä, joita minulla on ollut. Heidän kanssaan on ollut ilo työskennellä. Meillä toimitaan avoimesti, ja tätä yksikköä on aina johdettu samalta tasolta, ei ylhäältä alaspäin.

Viime vuosiin osui koronapandemia, ja se teki työstä raskaampaa.

– Käytimme maskia jokaisessa asiakaskohtaamisessa ja toimistossakin, jos emme olleet yksinään. Tiloja myös desinfioitiin jatkuvasti. Se ei ollut fyysisesti raskasta, mutta henkisesti. Edelleenkin asuinkerroksissa käytämme maskia, jos tiedämme, että on hengityselinsairauksia liikenteessä. Tästä hankalasta ajasta opimme kuitenkin paljon, ja jos jotain tällaista tapahtuu uudelleen, olemme valmiimpia.

Eläkepäivät alkavat, mutta Armeija tuskin jää

Pertin työura päättyy elokuun lopussa, ja syyskuun ensimmäisenä hän nauttii kollegoiden kanssa lähtökahvit: – Varmaan tulee tippa silmään puolin ja toisin, olemme olleet hyviä ystäviä ja työkollegoita. Haluan sanoa heille, että aina voi soittaa, jos jotain tulee. Nyt kauemmas muuttaessa äiti on kuitenkin jäämässä tänne Helsinkiin, niin aion matkustaa kerran viikossa tänne ja olla kerrallaan pari yötä.

– Jos apukäsille on täällä tarvetta, niin miksi en voisi heittää vähän keikkaakin, Pertti naurahtaa.

Pertti on asunut vaimonsa kanssa Mellunmäessä, mutta nyt on suunnitelmissa muutto Pohjois-Savoon tai Pohjois-Pohjanmaalle.

– Helsingissä asuminen eläkeläisenä on niin kallista! Pertti huomauttaa ja kertoo, että muutosta huolimatta aikoo pitää Armeija-yhteyttä yllä: – Olen aina hengessä mukana. Äidille on ollut hyvin tärkeää, että olen ollut kaikki nämä vuodet Pelastusarmeijassa työssä. Kun nyt muutamme, toivon löytäväni kodin paikkakunnalta, jossa toimii Pelastusarmeijan osasto. Olisi mukavaa olla mukana vapaaehtoisena.

Muutoin suunnitelmissa on mökkiremppaa ja käsitöitä.

– Mökkeily on lähellä sydäntä. Näin vanhetessa olisi kiva, että mökillä olisi sosiaalisia tiloja, joten remppaamista on luvassa. Kalastaminen ja käsillä touhuaminen on ollut myös aina tärkeää. Käsillä pitää jotain räplätä, Pertti naurahtaa ja paljastaa, että siitä hän on tullut tunnetuksi täällä Keskustalollakin: – Eläkeupseereita tulee ikävä, ja varmasti molemminpuolisesti. He ovat pyytäneet usein apuani teknisissä asioissa. Välillä minulle on tuotu vanha puhelin ja kerrottu, ettei tämä soita mihinkään. Sitten selviääkin, että kyseessä on TV:n kaukosäädin, Pertti naurahtaa. – Tykkään auttaa, ja koska minulla on lähihoitajan koulutus, saatan hyvinkin mennä johonkin vanhuspalveluihin vapaaehtoiseksi, Pertti päättää hymyillen.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä