Isojen saappaiden jäljet

image description
”Tänä päivänä on suuri tarve kohti käyvälle TOTUUDELLE, vakuuttavalle totuudelle, joka saa otteeseensa ja käännyttää syntisen ja repii siteet hänen silmiltään!” – Niinpä! Keille kaikille Catherine Booth haluaisi sanoa nämä sanat tänä valheuutisten, vääristellyn informaation ja vihapuheen aikakautena?

Kurkistan tässä William ja Catherine Boothin elämään ja nostan esiin pari pientä välähdystä. Rinnalle tuon muutaman seikan Martti Lutherin, Katharina von Boran ja reformaation perspektiivistä käsin. Millainen mahtaisi tämä maailma olla ilman reformaatiota ja Pelastusarmeijaa? Kysymys liittyy sekä yhteiskuntien ja kirkkokuntien että yksittäisten ihmisten elämään. Kahden pariskunnan poluilta löytyvät isot saappaanjäljet. Me kuljemme perässä samalla Tiellä, mutta samalla meidän on löydettävä tämän ajan askelmerkit ja kulkemisen rytmi.

Pelastusarmeijan historiassa ja nykyisyydessä kiinnittää huomiota naisten merkittävä rooli ja tasa-arvoinen asema miesten rinnalla. Ehkä pitäisi sanoa myös toisinpäin: huomiota kiinnittää miesten merkittävä rooli ja tasa-arvoinen asema naisten rinnalla. Alusta pitäen oli selvää, että Pelastusarmeijan työssä tarvittiin siihen sitoutuneita ihmisiä, naisia ja miehiä. Viisainta ja käytännöllisintä oli siis avata kaikki tekemisen tasot, hallintoa ja johtopaikkoja myöten, molemmille sukupuolille.

Suurestikaan liioittelematta voidaan aivan hyvin sanoa, että Pelastusarmeija on ollut hyvin esifeministinen organisaatio, siis tosiasiallisesti, jotenkin itsestään selvästi. Feminismin käsitettä ei ollut olemassa 1800-luvulla, mutta Pelastusarmeijan työ on aina ollut hyvin määrätietoisesti naisia nostavaa ja tukevaa. Köyhät äidit lapsineen saivat monenlaista tukea, prostituoidut pääsivät kokemaan, että on olemassa ihmisiä, jotka välittävät heistä ihmisinä. Catherine Booth nousi vahvan naisen esikuvaksi. Hän sai monen yläluokkaisen, varakkaan naisen heräämään uudenlaiseen ymmärrykseen elämän syvemmistä tarkoituksista.

Myötätunnon teologiaa

Pelastusarmeijan naismyönteisyys oli jo varhain selvästi nähtävissä. Matka siihen oli ollut pitkä. Reformaatio ei tuonut mitään oleellista muutosta naisten yhteiskunnalliseen asemaan vielä 1500- ja 1600-luvuilla. Luostarien sulkeminen itse asiassa vei monelta naiselta mahdollisuuden elää elämäänsä kodin ulkopuolella, saada korkeampaa koulutusta ja monipuolista sivistystä. Toisaalta naisten kertomuksista jo noiltakin vuosisadoilta löytyy uusia ja rohkeita avauksia.

Uskonpuhdistus toi vahvan viestin siitä, että jokainen voi tarttua Raamattuun, lukea sitä ja tulla sen puhuttelemaksi. Tästä seurasi se, että naisten toimesta alettiin luoda niin sanottua myötätunnon teologiaa. Se oli hyvin käytännöllistä teologiaa, jota toteutettiin sairaaloissa, vankiloissa, slummeissa, sotakentillä. Huoli lähimmäisen hyvinvoinnista nostettiin valtaapitävien silmien eteen. Eräät uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että protestanttisella ajattelulla on ollut hyvinkin suuri vaikutus siihen, että pohjoismaiset yhteiskunnat muuttuivat nykyisenkaltaisiksi demokraattisen hyvinvoinnin valtioiksi.

Oma kiintoisa tarinansa on Martti Lutherin vaimon Katharinan elämä ja toiminta. Samanlainen sankaritarina on myös William Boothin vaimon Catherinen elämänpolku. Kumpikaan ei jäänyt miehensä varjoon tai alistamaksi. Molemmat löysivät itsenäiset tehtäväkenttänsä. Ilman Katharinaa Martti Luther olisi syöksynyt nopeaan talousahdinkoon. Näiden kahden välisestä kirjeenvaihdosta käy ilmi keskinäinen kunnioitus ja viisaalla tavalla toteutettu työnjako. Katharina oli myös monella tavalla Martin sielunhoitaja. Suuren keskinäisen arvostuksen ja henkisen tuen näkee myös Williamin ja Catherinen suhteesta. Catherine oli myös omalla tavallaan taitava talousosaaja. Pelastusarmeijan varhaisissa vaiheissa hänen varainkeräystoimintansa oli erittäin tärkeää toiminnan laajentamisen kannalta.

Pelkoa ja kurjuutta vastaan

Pelastus. Armeija. Isoja sanoja. Vahvoja sanoja. Kysymys ihmisten pelastumisesta ja pelastamisesta oli tärkeää sekä William Boothille että Martti Lutherille. Kumpikin joutui myös pohtimaan sitä, mitkä ovat ne sodat, taistelut, joissa ollaan mukana ja missä kannattaa olla mukana. Ne ovat edelleen tärkeitä linjanvetoja sekä eri kirkoille että Pelastusarmeijalle. Perinteinen protestanttinen näky on se, että ihmiset pitää auttaa pois ”synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta”. Tähän taisteluun Luther lähti, mutta pian hän huomasi kamppailevansa myös paavin, keisarin ja uskonkiihkoilijaryhmien kanssa.

Pelastusarmeijan rintamalinjat 1800-luvun Lontoossa olivat siellä, missä kärsittiin köyhyydestä, kurjuudesta, sairauksista, prostituutiosta, luokkayhteiskunnan tuomista vääristymistä, ihmisten epätasa-arvosta. Soppa ja saippua pääsivät hyvin käyttöön, mutta kun lukee Williamin ja Catherinen elämänkertoja ja heidän kirjoituksiaan ja puheitaan, näkee kirkkaasti sen, että Sana oli se, mitä ei voinut koskaan jättää pois. Ja siksi Sanan iso rumpu antaa tahtia tämänkin päivän työlle.

Martti Lutherin mieltä vaivasi jatkuvasti sen näkeminen, miten suuressa pelossa hänen aikalaisensa elivät. Rankaiseva Jumala, autoritäärinen kirkko, arvaamaton keisari ja ahneet ruhtinaat painoivat kansaa kumaraan. Euroopassa jo pitkään kytenyt reformaation kipinä roihahti täyteen liekkiin Lutherin toiminnan kautta.

Ei löysää puhetta, vaan rakastavaa toimintaa!

Me elämme 2000-lukua, mutta ihmisten kysymykset ovat tänään pitkälti samoja kuin 1500-luvulla ja 1800-luvulla. Siksi niin Pelastusarmeijan kuin muidenkin hengellisten toimijoiden on oltava herkkinä kuulemaan ja näkemään se, millaisia ovat tämän ajan ihmisten pelot, huolet ja elämän merkitystä koskevat pohdinnat. Epätasa-arvo, ihmisten huono kohtelu, köyhyys ja nälkä eivät ole poistuneet. Oikeastaan voisi edelleenkin sanoa, että ihminen tarvitsee pelastusta ”synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta”. Me tarvitsemme kuitenkin jatkuvasti päivittyvää näkemystä sen suhteen, mitä on synti on, millä kaikilla tavoin ihminen voi kuoleentua, ketkä ja mitkä ovat nykyajan perkeleitä. Synti harhautumisena, eksymisenä, kuolema henkisenä tukehtumisena ja perkeleellisyys julmana yksilöllisenä ja nationalistisena itsekkyytenä luovat tarpeen jatkuvaan reformaatioon, jossa on edelleen sijansa myös isolle rummulle.

Ihmiskunnan tila on monilta osin huolestuttava. Toki erilaista hyvääkin tapahtuu jatkuvasti, useat menneiden aikojen ongelmat on pystytty ja pystytään ratkaisemaan. Silti on myös paljon sellaisia kriisiuhkia, joiden torjumisessa tarvitaan eri tahojen yhteistyötä. Monenlainen jakautuminen ja sitä ruokkiva ennakkoluuloisuus, viholliskuvien lisääntyminen, vihapuheen kasvava määrä, lähimmäisyyden tunteiden heikentyminen ja toisen ihmisen väheksyntä ja aliarvostaminen voivat johtaa todella huonoihin tilanteisiin tulevaisuudessa. Pirstaloituva, kyräilyn täyttämä ihmiskunta ei kykene siihen, mihin yhdessä voitaisiin päästä: ratkaisemaan ilmastonmuutoksen, kuivuuden, nälän ja pakolaisuuden tuomia ongelmia.

Tarvitaan niitä toimijoita, jotka näkevät ihmisen jokaisessa ihmisessä, niitä toimijoita, jotka menevät sinne, minne muut eivät ehkä välitä mennä, niitä toimijoita, jotka auttavat puolueettomasti jokaista kärsivää. Olen suurella mielenkiinnolla tutustunut muutaman viime vuoden aikana kahteenkin tällaiseen toimijaan. Toinen on kansainvälinen Pelastusarmeija, toinen on sieltä täältä löytyvien pienten kveekariryhmien yhteisö. Molemmat yhteisöt ovat reformaation perillisiä, englantilaista alkuperää, oppikäsityksiltään kenties erilaisia, mutta toimintavalmiudessaan samanlaisia. Molempia yhdistää sama periaate: ei löysää puhetta, vaan rakastavaa toimintaa! Ammennan kiitollisena molemmista.

Lari Junkkari
Kuvitus: Teemu Leino, Pelastusarmeijan arkisto ja Lucas Cranach vanhempi


Suomalainen Usko

Juhlimme reformaation 500-vuotisjuhlaa 

Lue juhlaliite tästä


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä