Kenraali Eva Burrowsin elämäkerta

Pelastusarmeijan historian toinen naiskenraali, "Ihmisten kenraali" Eva Burrows ylennettiin kirkkauteen maaliskuun 20. päivä.

Evangeline Evelyn Burrows syntyi Tighes Hillissä, Australiassa, syyskuun 15 1929. Hänen kummatkin vanhempansa olivat Pelastusarmeijan majureita. 

Nuoruuden kapinavuosien jälkeen Burrows palasi Pelastusarmeijan toimintaan mukaan; katumuspenkin äärellä ollessaan Eva pyysi Jumalalta anteeksi kapinallisuuttaan ja vannoi omistavansa elämänsä Kristuksen palvelemiselle. 

Burrows valmistui Pelastusarmeijan upseeriksi Lontoossa vuonna 1951 ja hän toimi seuraavina vuosikymmeninä Zimbabwessa, Englannissa, Sri Lankassa, Etelä-Australiassa ja Skotlannissa, viimeisen kolmen kohdalla territorion johtajan roolissa. Vuonna 1986 hänet valittiin Pelastusarmeijan 13. kenraaliksi ja suomalaisen kenraali Jarl Wahlströmin seuraajaksi.  

Kenraalina ollessaan, vuosina 1986-1993, Burrows kritisoi voimakkaasti apartheidia Etelä-Afrikassa ja organisoi Pelastusarmeijan paluun Venäjälle, Tsekkoslovakiaan, Itä-Saksaan ja Unkariin. Burrowsin läheinen tapa kohdata ihmisiä arjessa antoi hänelle lempinimen "Ihmisten kenraali". Jäätyään eläkkeelle Burrows toimi Melbournessa aktiivisesti kodittomien nuorten ja raamatunopetuksen parissa. 

Burrows kiteytti toimintatapansa eräässä televisiohaastattelussa seuraavasti: “Eräs johtamisen tärkeimmistä puolista on toimia inspiroivalla tavalla -- siten, että ihmiset haluavat seurata esimerkkiäsi. On kauhea tilanne, jos johtaja katsoo taakseen ja huomaa, ettei kukaan tulekaan perässä."