Kutsuttu sotilaaksi

Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä. Tässä kuussa puheenvuoro on Christina Långströmillä Helsingin Temppelin osastosta.

Rakasta lähimmäistäsi

Olen Christina Långström, syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Erilaisten vaiheiden jälkeen valmistuin fysioterapeutiksi, ja jäin siitä ammatista eläkkeelle 2003 täysin palvelleena.

Kun aloitin kansakoulun seitsemänvuotiaana, tuolloin tapoihin kuului, että käytiin myös pyhäkoulua. Isäni vei minut Pelastusarmeijan Temppeliin, koska oli ollut itsekin siellä pyhäkoulussa. Kun muutimme, yhteys Pelastusarmeijaan katkesi, mutta lapsenusko säilyi kuitenkin.

Myöhemmin liityin kirkkokuoroon, ja sitä kautta päädyin myös aikuisopiskelijaksi musiikkiopistoon. Seurakunnassa tutustuin pariin muuhun soittajaan, joiden kanssa perustimme puhallintrion.

Eräässä yhteiskristillisessä tilaisuudessa esiintyi Pelastusarmeijan soittokunta. Menin kysymään, olisiko heillä tiettyjä nuotteja, joita kaipasin. Soittokunnan johtaja Viljo Seliverstov sanoi, että ei heillä ole niitä, mutta tule soittamaan meidän kanssamme.

Muistin silloin, että minullahan on edelleen voimassa ”musikantin valtakirja”, jonka oli allekirjoittanut vuonna 1953 Temppelin silloinen johtaja Tor Wahlström. Valtakirjassa luki: toistaiseksi voimassa.

Olin löytänyt takaisin lapsuuteni hengelliseen kotiin. Pelastusarmeijan sotilaaksi minut vihittiin loppiaisena vuonna 2016.

Raamattu ja minä

Raamattu on minulle Jumalan sana. Uskon sen olevan Jumalan inspiroima. Tulkitsen, että Vanha testamentti kertoo enemmän siitä ympäristöstä, jossa Jeesus eli, sen aikaisesta kulttuurista, tavoista ja uskomuksista. Uusi Testamentti on minulle kertomus Jeesuksesta, Pelastajasta. Jeesus kuoli ristillä puolestamme, jotta koko maailma pelastuisi ja olisimme kaikki Jumalan omia.

Luen Raamattua säännöllisesti. Varjelen tarkoin kulunutta Raamattuani, jossa on vanhempi käännös. Uusikin käännös on varmasti hyvä, mutta se tuntuu minusta vieraammalta. Ymmärrän sen, että raamatunkäännöksiä joudutaan uudistamaan sitä mukaa kuin kieli kehittyy. Jotkut sanat ovat niin vanhoja, ettei moderni ihminen niitä ymmärrä.

Lohduttava Raamattu

Minulle Psalmien kirja on aina ollut tärkeä. Saan siitä lohtua, ja se muistuttaa minua Jumalan varjeluksesta. Kun olin partiossa, sain hihamerkin, kun osasin ulkoa Psalmin 23. Se on edelleen tärkeä taito, koska Raamattua ei ole aina heti käsillä, kun sitä tarvitsee.

Tänä vuonna sain erikoisen rohkaisun Raamatun tekstin kautta. Kun Ukrainan sota alkoi 24.2.2022, oli pari päivää myöhemmin Päivän tunnuslauseessa Efesolaiskirjeen kuudennen luvun jakeet 10–17, jotka kertovat vanhuskauden haarniskasta. Minun vuoroni oli pitää hartaushetki eräässä ryhmässä, ja aloitin rukoukseni näistä Raamatun jakeista. En muista, mitä sanoin, koska en ajatellut ollenkaan – sanat tulivat automaattisesti. Kiitos Pyhä Henki!

Raamatun vaikeus

Joskus minua vaivaa Raamattua lukiessani oma tietämättömyyteni etenkin Vanhan testamentin tavoista ja sen symboliikasta. Olen myös pohtinut sitä, miten eri raamatunkäännökset toimivat eri kulttuureissa. Miten selität lumen valkoisuuden niille, jotka eivät ole koskaan nähneet lunta tai puhut hetkistä tai tunneista heille, jotka eivät käytä kelloa, vaan elävät luonnon vuorokausirytmin mukaan?

Pelastusarmeijan oppi ja Raamattu

Kutsuttu sotilaaksi -kirjassa sanotaan, että ”Raamattu tarjoaa kristilliselle opille perustan ja normit sen arvioimiselle”. Minulle on tärkeää huomata, että Pelastusarmeijan opinkappaleet perustuvat Raamattuun. Meitä muun muassa rohkaistaan olemaan anteliaita ja elämään yksinkertaista elämää. On hyvä muistaa, että kaikki, mitä meillä on, on ylhäältä annettua. Meidän on tarkoitus hoitaa oma osamme vastuullisesti ja parhaamme mukaan. Onneksi nykyään on herätty kantamaan huolta myös luonnosta ja maapallon resursseista.

Raamattu arjessa

Mielestäni tärkein Raamatun opetuksista on ”rakasta lähimmäistäsi”! Siihen pyritään. Se on helppoa silloin, kun on rakastavia ja auttavaisia ihmisiä ympärillä. Mutta aina se ei ole helppoa, etenkään jos sinulle jatkuvasti valehdellaan. Silloin kysyn, kuinka paljon oikein pitää sietää. Pitääkö tosiaan antaa anteeksi 70 kertaa 7? Milloin saa, milloin pitää tai milloin voi suuttua? Minua on auttanut se, että yritän muistaa, että ihmisillä on aina jokin syy käytökseensä. Ei pidä kuitenkaan suostua hyväksikäytettäväksi.

Kunnioita lepopäivää on toinen tärkeä käsky. Sano tarvittaessa ”ei”! Liikuntalääketieteessä urheilijoille painotetaan levon merkitystä. Ei kannata harjoitella yli sietokyvyn, koska siitä saattaa seurata jopa hengenvaarallisia lihasvaurioita. Tämä tulisi muidenkin muistaa. Kukaan ei kiitä sinua, jos olet sairaslomalla ylirasituksen vuoksi.

Pelastusarmeijan sotilas ei polta tupakkaa eikä juo alkoholia. Äitini tupakoi, mutta minä en ollut koskaan kiinnostunut tupakasta. Onneksi olin liian pihi käyttääkseni siihen vähiä rahojani! Isäni oli varoittava esimerkki alkoholin vaaroista. Itselleni ei ole alkoholi koskaan maistunut, mutta Roomalaiskirjeen ohje olla tekemättä sellaista, mikä saattaa toiset kiusaukseen, on edelleen ihan hyvä ohje.

Kun kerroin kavereille, että olen Pelastusarmeijan sotilas ja tästä lähtien alkoholiton, ei kukaan kummeksunut. Joku huomautti: ”Ethän sä muutenkaan juo!” Soitan sekä kontrabassoa että tuubaa. Isojen soittimien kuljettamiseen tarvitaan autoa. Autoilu on kallista, eikä humalassa voi ajaa. Näin olen säilynyt köyhänä ja raittiina.

Christina Långström
pelastussotilas
Temppelin osasto

Kuvat: Christina Långströmin kuva-albumi,Esa Nenonen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä