Julkaistu 25.5.2023 07:00

Kutsuttu sotilaaksi: Riku Leino

Kutsuttu sotilaaksi

Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä. Tässä kuussa puheenvuoro on kapteeni Riku Leinolla Tampereen osastosta.

Kristillinen vilpittömyys on rehellistä itsetutkiskelua

Olen 45-vuotias pelastusupseeri ja isä. Asun Nokialla vaimoni Kaisun ja lastemme Akselin ja Annan kanssa. Elämämme rytmiä määrittää paljon lapset ja tietysti myös ohjelma Pelastusarmeijan Tampereen osastossa, jossa olemme töissä.

Olen ollut koko elämäni tavalla tai toisella yhteydessä Pelastusarmeijaan. Kun olin lapsi, äitini työskenteli Pelastusarmeijan Porin päiväkodissa. Minä aloitin pyhäkoulun Porin osastossa kaksivuotiaana. Intin jälkeen vietin kesän Lontoon Croydonissa Pelastusarmeijan osaston avustajana. Opintojeni aikana pääsin töihin Pelastusarmeijan päämajaan. Monen vuoden jälkeen läksin sieltä vain huomatakseni, miten paljon kaipasin takaisin tiiviimpään Armeija-yhteyteen. Marraskuussa 2012 minut, yhdessä Kaisun kanssa, vihittiin Helsingin osaston sotilaiksi. Sillä tiellä olemme yhä.

Identiteettini tunnustavana kristittynä pitää sisällään ohjenuorat käyttäytymiselleni, tavoilleni ja aivan kaikelle elämääni kuuluvalle. Omanlaisensa raamit asettaa myös sotilaan liittolupaus, jonka olen antanut. Lisäksi minuun luonnollisesti vaikuttaa aivan kaikki ympärilläni tapahtuva: odotukset, joita pienten lasten vanhemmille asetetaan, sosiaalisen median tuoma paine, yhteiskunnan ihanteet ja ihan vain oman elämän vertaileminen toisiin. Nykyisin on näennäisesti helppoa seurata ihmisten yksityiselämää. Se vaikuttaa meihin, vaikka tiedostaisimme että se, mitä meille näytetään, on kiiltokuva.

Olen pohtinut, miltä minun elämäni pitäisi näyttää, jotta tuntisin oman oloni hyväksi, ja miten minun olisi elettävä, jotta voisin katsoa itseäni peilistä, hymyillä ja olla tyytyväinen. Ajatuksenani on ollut, että Jumala on varmasti tyytyväinen minuun silloin, kun itsekin olen, jos todella vilpittömästi seuraan Jeesusta. Olen kysynyt, miten voin olla rehellinen itselleni ja antaa paineille ja odotuksille vain sen kokoisen osan elämässäni kuin niille kuuluu. On olennaista löytää asioiden tärkeysjärjestys. Toisten ihmisten huomioon ottaminen on minulle tärkeää silloin, kun joudun tekemään valintoja.

Haluan olla aito ja rehellinen. Kun tutkin omaa elämääni ja pohdin, miten vilpitön todella olen, joudun myöntämään, että kaikki elämässäni ei kestä lähempää tarkastelua. Tämä pohdinta on tärkeää, jotta muutosta voi tapahtua. Kun on saanut ottaa vastaan Jeesuksen ristillä tekemän sovitustyön, voi pyrkiä parempaan Pyhän Hengen avulla.

Teen pyhitysmatkaa. Osa sitä on pyrkimys vilpittömyyteen. Kun katson taaksepäin, huomaan elämässäni muutoksia, jotka ilman Jeesusta olisivat jääneet tekemättä. On armoa, että saan tiedostaa näitä joskus pieniäkin askelia. Olen elämäni osa-alueilla eri vaiheissa, mutta minä etenen! Voin myös edistää vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä niissä yhteisöissä, joissa toimin. Pyhitys on konkreettista elämistä ja tekemistä, ei hengellinen ajatushimmeli. Se koskettaa elämäni kaikkia osa-alueita, ja siksi se ei ole aina helppoa.

Yksi pyrkimys on tuntunut minulle loputtomalta. Olen yrittänyt olla vastuullinen kuluttaja ja haluan yhä yrittää. En voi käyttää armoa tekosyynä jatkaakseni luonnolle ja toisille ihmisille vahingollisia kulutustottumuksia. Jumalan työ minussa on avannut silmäni elämäntapamme vahingollisuudelle, ja silti minä yhä olen yksi osa järjestelmää, jossa luontoa ja toisia ihmisiä riistetään oman edun nimissä. Jumala kutsuu minua toimimaan, ja hän auttaa minua pyrkimyksissäni kohti parempaa. Hän auttaa ja näkee vaikeuteni, mutta hän myös näkee sydämeni tilan ja aidon halun edetä, vaikka se hidasta onkin.

Minusta tuntuu, että suurimmat laiminlyöntini liittyvät asioihin, joita en vielä elämässäni ole rohjennut rehellisesti tutkia siitä huolimatta, että tiedän, miten Jumalan rakkaus ja armo olisivat apunani. En ehkä ole niitä edes huomannut. Tarvitsen apua. Sitä saan usein vaimoltani. Hän näkee joitakin asioita minussa itseäni paremmin ja osaa kertoa niistä minulle rakkaudellisesti. Parhaimmillaan myös osastoyhteys toimii näin. Minulle, aivan kuten jokaiselle kristitylle, on tärkeää yhteys toisiin kristittyihin. Toisten kanssa voi oppia tuntemaan itseäänkin ja saada näin vauhtia omalle matkalleen.

Jumala tahtoo rakentaa yhteisöjä, jotka toimivat aktiivisesti toisten parhaaksi. Pelastusarmeijassa ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti. Minulle on hyvin tärkeää, että elämämme Tampereen osastossa on rakkauden täyttämää, rehellistä ja avointa ja että voimme kohdata kaikki ihmiset heidän lähtökohdistaan käsin ja vastata heidän tarpeisiinsa. Se, miltä Pelastusarmeijan osaston elämä näyttää, ei ole merkityksetöntä. On ensiarvoisen tärkeää, että tekemisemme kestää lähemmän tarkastelun, että epäkohtiin puututaan, että motiivimme tehdä asioita ovat puhtaat ja että olemme vilpittömiä.

Riku Leino
kapteeni
Pelastusarmeijan Tampereen osasto 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä