Kuukauden kaupunki | Rauma

Ol niingon gotonas

”Ol niingon gotonas”, ole kuin kotonasi, todetaan Raumalle johtavan tien varrella. Tämä sama sananparsi sopii myös Pelastusarmeijan Rauman osastoon, jonne kaikki otetaan lämmöllä vastaan.

Pimeys on jo laskeutunut Rauman ylle ja keltaisen puutalon ikkunoista säteilee lämmin valo. Koputan ovelle ja sotilas Anne Saarinen päästää minut sisälle, hymy huulilla ja kahvipannu kädessä. Järjestelyt illan kokousta varten ovat jo täydessä vauhdissa. Anne viimeistelee kahvipöydän antimia ja muutamia osaston aktiivijäseniä on kokoontunut kahvisalin puolelle pitämään pientä rukoushetkeä.

Annen taitavat kädet valmistavat voileipiä vauhdilla jutellessamme keittiössä.

– Olen aito raumalainen ja olen ollut Rauman osastolla jo yli kolmekymmentä vuotta. Viihdyn täällä ja koen tämän kodikseni. Ja koti on alkanut elämään! toteaa Anne silmät loistaen.

Anne vakavoituu, kun kysyn, onko mitään, mikä painaisi hänen mieltään osaston suhteen.

– Sairaiden, vanhojen ja yksinäisten – heidän, jotka eivät kykene ottamaan osaa kokouksiimme – luona vierailu kuuluu myös tehtäviimme, eikä sitä aina saa tehtyä niin usein kuin toivoisi.

Anne kertoo sotilas Inkeri Vainion olevan yksi ahkerimmista, jotka tekevät kyseisiä vierailuja ja auttaa myös suuresti osastolla. Löydän Inkerin kokoussalin puolelta.

– Olen ollut toistakymmentä vuotta mukana. Täällä on ihanaa! Ja johtajamme Takalat ovat ihania. Tosin se vähän harmittaa, että he ovat myös Porin johtajia – me haluaisimme pitää heidät kokonaan! Inkeri iskee silmää naurahtaen.

Inkerillä on näkemys, miten tulevaisuus saataisiin turvattua.

– Meillä on täällä mukavaa yhdessä, mutta meidän pitäisi suunnata entistä enemmän ulospäin, jotta saisimme uusia kasvoja yhteyteemme, Inkeri toteaa lämpimästi hymyillen.

Pyhää pienemmille

Kokouksen hetki lähenee ja sali on täyttynyt Sanaa kaipaavista sydämistä. Kapteeni Tuula Takala pohjustaa illan aiheeseen, aikuisten velvollisuuksista lasten uskonelämässä.

Rauman osastolla lapset otetaan huomioon – kahden vuoden ajan lapsille on järjestetty oma pyhäkoulu. Siirryn Tuulan ja lasten kanssa pyhäkoulun puolelle. Aluksi Tuula vie meidät Esterin raamatunkertomuksen äärelle. Lapset kuuntelevat tarkkaavaisina. Tarinan jälkeen vuorossa on askarteluhetki. Siviilijäsen Laila Riiskin johdolla lapset askartelevat näin pimeälle ajalle jotain hyvin tärkeää – heijastimet! Punaiset huopasydämet saavat koristuksekseen hehkuvia poroja, enkeleitä ja tähtiä lasten taitavissa käsissä.

Kuusivuotias reipas Taimi-tyttö liimaa heijastinta kokoon. Taimi on ollut mukana pyhäkoulussa alusta asti.

– Äiti ja isoäiti käyvät täällä, niin en halua olla yksin kotona. On kivaa, että täällä on pyhäkoulu.

– Taimi on tuonut paljon kavereita tullessaan, Tuula mainitsee.

– Etkö sä sitä halunnut? Taimi heittää saaden huoneen aikuiset nauramaan.

Yksi Taimin mukana tulleista kavereista on Janina.

  – Kivointa täällä on, että saa kuulla tarinoita Jeesuksesta ja leikkiä kavereiden kanssa.

Lapset jatkavat askartelua, ja vaihdan muutaman sanan askartelua vetävän Laila Riiskin kanssa.

– Aloitimme mieheni kanssa vapaaehtoisina osaston kirpputorilla. Nyt olen mukana pyhäkoulussa. Syksyllä aloitimme myös käden taidot -kurssit. Teemme kuukausittain eri käsitöitä. Opiskelen tekstiilialan artesaaniksi, ja tuntuu hienolta, että saa jakaa opittuja taitoja, Laila toteaa hymyillen.

– Olen kotoisin pohjoisesta. Siellä Pelastusarmeijalla teimme kerran viikossa alkoholisteille ruokaa. Keskustelimme heidän kanssaan, annoimme ruokaa ja mukana oli sielunhoitoa. Sellaista olisi hienoa aloittaa täällä – se on haaveeni.

– Toinen haaveeni on saada mukaan innostuneita nuoria – sytyttää heidän sydämeen Pelastusarmeijan liekki!

Elintärkeät vapaaehtoiset

Sali on tyhjentynyt ja valot sammutettu. Illan päätteeksi tutustumme osastonjohtajiin, kapteeneihin Seppo ja Tuula Takalaan. Heidän yhteinen polkunsa alkoi 21 vuotta sitten Tampereen työväenopiston englannin kurssilla ja on johdattanut heidät Pelastusarmeijaan ja tähän päivään.

Sepolle Pelastusarmeija oli jo tuttu lapsuudesta.

– Äitini oli Pelastusarmeijan sotilas, ja upseerin sotilasavustaja eri paikkakunnilla. Lapsuudessani kävin Armeijan pyhäkoulua, lastenleireillä ja vanhempieni kanssa kokouksissa. Mutta lopuksi se, että päädyimme Armeijaan, on ollut vain suurta johdatusta. Ajan piti olla kypsä, me olimme muuttuneet ja Armeija myös – ja tuli aika, jolloin nämä kaksi muuttujaa kohtasivat, Seppo naurahtaa.

Sepolla ja Tuulalla on molemmilla tausta liike-elämässä, Sepolla yritysjohtajana ja Tuulalla pankkivirkailijana. Aika maallisessa elämässä on tuonut taitoja, joista on hyötyä osaston johtamisessa.

– 27 vuotta pankkialalla on opettanut paljon hyödyllistä: rutiinia toimistotyöhön, kykyä asioiden selvittämiseen, varmuutta ihmisten kohtaamiseen. Elämänkokemuksena rikastuttava – on ollut tärkeää nähdä elämää myös Armeijan ulkopuolelta, Tuula paljastaa.

Ennen määräystä Raumaan ja Poriin, Takalat toimivat osastonjohtajina viiden vuoden ajan Porvoossa ja vuoden Jyväskylässä. Nykyinen määräys kahden osaston yhtäaikaisesta johtamisesta on haaste – mutta myös siunaus.

– Käytännön asioita on kaksin verroin. Myönnämme, että on haastavaa pyörittää kahta isoa osastoa, Tuula toteaa vakavana.

– Todellakin aikansa saa kulumaan! Kun on kaksi osastoa, niin täytyy keskittyä oleelliseen ja priorisoida. Täytyy keskittyä siihen, mikä on kaikkein tärkeintä, Seppo lisää ja jatkaa:

– Olen usein pohtinut, että kykenenkö olemaan osaston isähahmo tai paimen. Kahta osastoa johtaessa kukaan ei odota, että olisit maailman paras sielunhoitaja tai kuuntelija. Eivätkä he odota, että olisimme aina läsnä. Etäisyydestä on myös hyötyä siinä, että harvinaisissa konfliktitilanteissa pystymme neutraalimmin käsittelemään asioita.

Seppo ja Tuula kokevat valtavaa kiitollisuutta.

– Molemmissa osastoissa meillä on lukuisia ahkeria vapaaehtoisia, jotka ovat elintärkeitä – ilman heitä tämä ei olisi mahdollista. Kiitämme heitä sydämemme pohjasta!

– Meidät otettiin hyvin vastaan alusta alkaen. He tukevat ja kannustavat – se tuntuu valtavan hyvältä. Olemme onnellisia saadessamme kokea tämän lämpöisen, rakkaudellisen ilmapiirin.

Uutta ja vanhaa

Yhtenä uutena toimintana osastossa ovat alkaneet englanninkieliset Sunday Service -kokoukset, joita vetää Joseph Cimpaye.

– Toimimme pioneerina, tarjoamme Rauman ainoaa englanninkielistä jumalanpalvelusta. Joseph on erinomainen saarnamies, kannattaa tulla kuuntelemaan! Seppo paljastaa.

Osaston yhteydessä toimii myös kirpputori, jonka raumalaiset ovat ottaneet ilolla vastaan.

– Vapaaehtoisemme pyörittävät sitä lauantaisin. Ja he ovat myös suunnitelleet, että jos saavat rinkiin pari ihmistä lisää, niin tulevaisuudessa kirpputori voisi olla auki myös perjantaisin.

Avustustoiminta toimii Raumalla Majakka-toiminnan alla, joka kokoontuu 5–6 kertaa vuodessa. Hartauden ja kahvin jälkeen avustus jaetaan ruokakasseina.

Miten Seppo ja Tuula näkevät osaston tulevaisuuden?

– Uhkakuvia aina on, sillä jäsenistömme on iäkästä, joten nuoria toki kaipaisimme. Mutta tilanne ei näytä pahalta, keskuudessamme on myös keski-ikäisiä ja nuoria. Pelastusarmeijaa tarvitaan ja kokouksemme kiinnostavat raumalaisia – kuten jo 120 vuoden ajan! Toivoa on! Seppo lopettaa haastattelun hymyillen.

On aika jättää jäähyväiset ja ottaa suunta kohti seuraavaa osastoamme: Poria. Rauman kaupungin rajalla tuttu kyltti näyttäytyy ajovalojen loisteessa, tällä kertaa toivottaen: ”Luanikast reissu.” Mitä siihen muuta sanomaan kuin: ”Onnelist voimist, friski siumyättäst ahterihis ja Luoja lykky fölihi!”*.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

* Hyvää vointia, myötäistä tuulta ja Luojan onnea mukaan!

Pelastusarmeija Raumalla

• Savilankatu 9 B, Rauma
  
• pelastusarmeija.fi/rauma
  
• facebook.com/PelastusarmeijaRaumanosasto
  
• Osastonjohtajat, kapteenit Seppo ja Tuula Takala. Toimivat myös Porin osaston johtajina.
  
• Viikko-ohjelmaan kuuluu Sana Sinulle -jumalanpalvelus ja pyhäkoulu sunnuntaisin. Kuukausittain myös englanninkielinen Sunday Service. Keskiviikkoisin naisten raamattu- ja rukouspiiri. Satunnaisesti piirin tilalla kaikille avoin raamattupiiri tai Pelastusarmeija tutuksi -kurssi. Torstaisin tunnin rukoushetki.
  
• Osaston yhteydessä toimii kirpputori, joka on avoinna lauantaisin klo 10–14.
  
• 5–6 kertaa vuodessa Avustusmajakka, jolloin ruokakassiavustus. 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä