Onko elämää loman jälkeen?

Kaikkihan me olemme kuulleet nuo lauseet vuosi vuoden jälkeen, huhti-kesäkuussa. ”Kunpa nyt vielä jaksaisi lomaan asti…” – ”Enää 37 päivää lomaan...” Tämän tapaistahan me itsekin toistelemme. Kesää odotetaan, lomaa odotetaan. Ja se on aivan oikein. Työn ja levon, aherruksen ja virkistyksen vaihtelu kuuluu elämään.

Olennaista vuosiloman ja muiden lomien odottamisessa on selvittää itselleen, miten näkee ja kokee työnsä ja millaisia odotuksia liittää loma-aikoihin. Usein ihmisen huomio kiintyy edessä olevaan lomaan, mutta yhtä tärkeää olisi pohtia ajoissa myös aikaa loman jälkeen. Onko kiva mennä takaisin töihin? Jos ei tunnu kivalta ajatella loman jälkeistä aikaa, niin mikä mahtaa olla syy siihen?

Me itse kukin suhtaudumme näihin kysymyksiin hyvin yksilöllisesti. Ei ole mahdollista antaa kovin yleispäteviä ohjeita lomailusta tai töihin paluusta. Jokaisen ihmisen on löydettävä näihin asioihin sisäinen tasapaino. Sen voi kuitenkin sanoa, että jos omassa suhtautumisessa on paljon mustavalkoisuutta ja joko tai -asennetta tyyliin ’työ paha, loma hyvä’, niin ei olla matkalla oikeaan suuntaan. Ihannetilanne olisi kaiketi se, että kykenisi näkemään sekä työn tekemisensä että vapaa-ajan viettämistapansa olennaisina tärkeinä osina omaa persoonaa, asioina joista voi olla kiitollinen.

Voisiko olla jopa niin, että samalla tavalla kuin loman alla jalat alkavat vipattaa vapaita laitumia kohti, niin myös töihin paluun lähestyessä, siis loman viime päivinä, mieli alkaa innostuneesti haluta takaisin työyhteisöön ja työtehtävien pariin? Tämä on mahdollista aikuiselle ammattilaiselle, joka näkee työnsä olevan palvelutehtävä jonkun ison hyvän palveluksessa. On mahdollista ajatella myös niin, että oma työ on osallisuutta Jumalan jatkuvaan luomistyöhön.

Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempaa kuin ihanteet. Varmaankin jokainen meistä kokee joskus tai useasti sen tunteen että on vaikeaa mennä töihin, eikä ainoastaan loman jälkeen. Silloin on todennäköisesti kysymys siitä, että työpaikalla ja omassa mielessä on asioita, jotka olisi syytä korjata. Kun on tutkittu, mikä saa ihmisen tekemään sitkeästi ja jopa innostuneesti työtänsä, on huomattu, että olennaisin asia on ihmisen kokemus työn mielekkyydestä. Mielekkyyden kokemus on voimakas tunne ja siihen sisältyy paljon energiaa.

Mielekkyyden tunne on sidoksissa siihen, missä määrin ihminen kykenee kokemaan kahta asiaa: omassa organisaatiossa tehtävän työn isompaa tarkoitusta ja oman henkilökohtaisen tekemisen merkittävyyttä eli sitä, millaisen jäljen jättää omalla työpanoksellaan. Näiden asioiden löytämiseen auttaa kaksi asiaa työpaikalla: avoin vuorovaikutus ja hyvän palautteen antaminen ja saaminen.

Kun palailemme työpaikalle lomien jälkeen, kannattaa parantaa noita kahta asiaa. Ja kas kummaa. Ne paranevat, kun sinä ja minä, ihan itse ja oma-aloitteisesti otamme henkilökohtaista vastuuta ja lisäämme omaa avoimuuttamme, kerromme ja kuuntelemme, annamme tunnustusta, kannustusta ja kiitosta sekä hyvin rakennettuja korjausehdotuksia. Ei siis kannata odottaa, milloin esimies tekee näille asioille jotain tai milloin meillä on iso virallinen vuorovaikutuksen parantamisprojekti. Sinä aloitat muutoksen ja olet esimerkki!

Elämä on aina tässä ja nyt!

Kesän jälkeen tulevat syksy, talvi ja kevät sisältävät monen monia työntäyteisiä kuukausia. Olisi upeaa, jos ne voisi suurimmaksi osaksi elää hyvällä mielellä ilman että koko ajan odottaa kuumeisesti seuraavaa lomaa. Elämä on aina tässä ja nyt! Siinä mielessä esimerkiksi marraskuun 26. päivä on yhtä tärkeä kuin kesäinen lomapäivä. Läsnä olemisen taidon harjoittelu on yksi tärkeimpiä asioita, millä omaa elämänlaatuansa voi kohentaa.

Oikeastaan voisikin sanoa, että tuo töihin palaamisen kysymys on olemukseltaan hyvin henkinen ja hengellinen: miten näen elämän yleensä, kuka minä olen, mitä odotan elämältä? Kysymykset voivat jatkua: miten näen toiset ihmiset, oman työni? Miten näen Jumalan omassa elämässäni; onko rukoileminen osa minua?

Tuo yllä oleva pohdiskelu osoittaa, että meillä jokaisella on monia mahdollisuuksia vaikuttaa. Meidän ei tarvitse jäädä olosuhteiden uhreiksi. Paljon puhuttu työhyvinvointi on asia, joka on myös omissa käsissämme. Sitä ei kannata eikä pidä jättää vain työpaikan päättäjien vastuulle, vaikka heillä on aivan lakisääteinenkin velvollisuus pitää huolta työntekijöistä.

Työhyvinvointi on aina kytköksissä myös meidän muuhun elämäämme. Vapaa-ajan harrastukset, erilaiset kiinnostuksemme kohteet, ystävät, mahdollisen parisuhteen kuviot, kaikki nämä vaikuttavat siihen miten näemme ja koemme elämämme. Toivottavasti loma ei ole niin kovaa”suorittamista”, että meille ei jää mahdollisuutta hetkeksikään pysähtyä, rauhoittua ja hiljentyä pohtimaan esimerkiksi ihmissuhdekuvioitamme tai vastuutamme omasta kokonaisterveydestämme.

Meidän on pikkuhiljaa opittava ja uskaltauduttava kysymään itseltämme: mitä minä oikeastaan tarvitsen, mitä kaipaan, mikä tekee minut onnelliseksi? Nämä kysymykset eivät ole itsekkäitä, vaan niiden kautta ihminen kunnioittaa Jumalan antamaa arvoa ja ainutlaatuisuutta itsessään. Samalla on mahdollista kysyä siinä rinnalla, mitä muut tarvitsevat ja miten he voisivat olla onnellisia. On mielenkiintoista huomata, että monien kohdalla työssä jaksamiseen on auttanut esimerkiksi sopivan kokoinen sitoutuminen vapaaehtoistyöhön, joka lisää yhteistä hyvää.

Loma voi siis olla hyvä ajanjakso, jolloin lepäämme, ”toivumme” edeltävästä työrupeamasta ja jolloin luomme edellytyksiä seuraavalle työjaksolle. Kun kysymyksemme on: ”Onko elämää loman jälkeen?”, niin vastauksemme voisi olla seuraavan kaltainen: ”Kyllä ja entistä parempaa, sillä olen taas kasvanut henkisesti!”

Lari Junkkari
työyhteisövalmentaja
pastori

Kuvat: Toni Kaarttinen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä