Pelastusarmeijassa opetetaan tärkeitä turvataitoja

Pelastusarmeijan Lasten lomakotitoiminnan asiantuntija ja nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Sari Vanha-Perttula kertoo Pelastusarmeijassa tärkeästä tiedotustyöstä – turvataitojen opettamisesta niin lapsille ja nuorille kuin huoltajille ja lasten kanssa työskenteleville.
– Ydinsanoma on, miten sanoa ei. Miten puolustaa itseään ja omia rajojaan, Sari Vanha-Perttula kiteyttää.

Nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Sari Vanha-Perttula on pitänyt esillä turvataitoja monenlaisissa yhteyksissä. Hän on esimerkiksi kiertänyt osastoissa kertomassa ihmiskaupan vastaisesta työstä ja ihmiskaupan todellisuudesta Suomessa.

– Asioiden painotus lähtee aina kuulijakunnasta. Aikuistenkin on hyvä kuulla lasten kohtaamista ikävistä ilmiöistä, kuten groomingista.

Turvataidot liittyvät erityisesti turvalliseen sosiaalisen median käyttöön.

– Ydinasia on oppia sanomaan ei. Miten saada rohkeutta ja voimaa kieltäytyä epämiellyttävästä kohtaamisesta tai pyynnöstä. Jaamme tietoa myös siitä, miten voi hakea apua, jos on kohdannut tai kokenut jotain ikävää.

Lomakodilta tietoa lapsille ja huoltajille

Tänä vuonna uutena kokeiluna on ollut lasten lomakodin järjestämä huoltajien brunssi Helsingin osastossa. Nuorten leirillä Nummelassa oli puolestaan Turvataitopäivä, jossa vieraana oli poliisi. Palataan jutun loppupuolella näihin tapahtumiin vähän tarkemmin.

Sari kertoo, millaisia painotuksia lomakodilla on ollut turvataitojen suhteen: – Panostamme lasten leireillä vanhempiin leiriläisiin, yli kymmenvuotiaisiin ja appareihin, eli nuoriin leiriavustajiin, sekä lomakodin kesän nuoriin työntekijöihin – leiriohjaajia unohtamatta. Sosiaalisessa mediassa kohdatut asiat ovat niitä, jotka nousevat vahvasti esiin. Nämä tilaisuudet ovat keskustelevia, ja on tärkeää kuulla, millaisia asioita nuoret kohtaavat missäkin sosiaalisen median alustassa. Itseäni hämmentää, kuinka paljon seksuaalissävytteisiä yhteydenottoja lapset ja nuoret saavat vierailta ihmisiltä.

– Kaikessa on parempi ennaltaehkäistä kuin paikata jo haavoittuneita ihmisiä.

Turvataitojen opetus on vuorovaikutteista.

– Keskustelua on syntynyt esimerkiksi siitä, minkälaisia kuvia kavereista voi laittaa someen. Ja jos on toiminut väärin, miten asian voi selvittää kaverin ja aikuisten kanssa ja pyytää anteeksi.

Ongelmat yleisempiä

Sari Vanha-Perttulalla on vuosikymmenien kokemus varhaiskasvatuksesta. Tiedustelen, ovatko hänen mielestään nämä erilaiset lieveilmiöt yleistyneet.

– Kyllä viimeisen viiden vuoden aikana selvästi ovat, sillä sosiaalinen media on kaikkialla. Erityisesti grooming – eli nuoren houkuttelu seksuaalissävytteisiin toimintoihin nuoreen luottamusta rakentamalla – ja muut seksuaaliset yhteydenotot lapsiin ja nuoriin huolestuttavat kovasti minua. Se on loppumaton kilpajuoksu hyväksikäyttäjien ja virkavallan kesken.

Asioiden arkipäiväistyminen huolestuttaa Saria.

– Niin nuorille kuin huoltajillekin on epäselvää, miten vakavista asioista on kyse. Esimerkiksi somea käyttävät aivan nuoretkin lapset, vaikka alhaisin ikäraja sosiaalisen median alustoilla on 12 vuotta, ja monissa selvästi korkeampi. Aikuisen vastuu hämärtyy. Jos pohditaan mennyttä aikaa, jolloin perheissä oli yksi televisio... Silloin kaikki perheenjäsenet näkivät, mitä toinen sieltä katsoo. Nyt kaikki ovat omilla ruuduillaan, eikä kukaan kontrolloi. Yksityisyyttä on toki kunnioitettava, mutta muistetaan, että huoltaja on vastuussa lapsistaan.

Miten lasten hyvinvointia voisi edistää?

– Tekemällä asioita yhdessä, vaikka ihan arkisia asioita. Ottamalla lapset mukaan aikuisten yhdessäoloon. Eri-ikäisten yhdessä tekeminen kasvattaa, rikastuttaa ja suojaa lapsia. Siinä opitaan myös kuuntelemaan, tekemään kompromisseja ja ottamaan toiset huomioon.

Vanhempia, isovanhempia ja sukulaisia Sari haluaa muistuttaa vielä yhdestä asiasta, jota moni ei tule ajatelleeksi. Lasten ihanien lapsuuskuvien jakoa sosiaalisen median alustoilla.

– Moni saattaa jakaa lapsesta kuvia. Sehän on periaatteessa suloista ja ihanaa. Mutta kannattaa muistaa, että kuka vain voi tallentaa sen kuvan ja asettaa sen kontekstiin, jossa tarkoituksena on herättää aikuisen seksuaalisia haluja. Se on valitettava mahdollisuus. Pitää muistaa lapsen oikeudet, miten hän itse suhtautuisi näihin olemassa oleviin kuviin vanhetessaan. Eli korostan varovaisuutta kaikessa sometoiminnassa.

Brunssilla ja poliisin puheilla

Kesäkuisena maanantaiaamuna Helsingin osaston Keidaskahvilaan oli kokoontunut kymmenkunta vanhempaa viettämään huoltajien brunssia. Lapset olivat juuri aloittaneet leiriviikkonsa bussimatkalla Helsingistä Nummelaan.

Sari Vanha-Perttula alusti aamun teeman, eli lasten somen käytön ja siihen liittyvät turvataidot. Aihepiiristä virisi hyvää keskustelua.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tilanne on jännittävä vanhemmille. Heidän lapsensa ovat ensimmäistä sukupolvea, jolle kännykät ja sosiaalinen media ovat olleet aina läsnä. Yksi isä huomautti, että on kiva, että leirillä puhelimia ei käytetä kuin ”kännykkätunteita”. – Heidän on tervettä olla läsnä muiden lasten kanssa ja keksiä muutakin tekemistä, hän totesi. Muut vanhemmat jakoivat saman näkökannan.

Vanhemmat keskustelivat siitä, että sosiaalisen median ja viestipalvelujen rajoittaminen – tai varsinkaan kieltäminen – on hankalaa, sillä lasten kaverit ovat siellä.

Sari kertoi ymmärtävänsä, että on hankalaa tehdä linjavetoa tästä ja siitä, miten paljon lapsen tekemisiä puhelimessa voi seurata. – Luottamusta on niin kauan, kunnes se menetetään, eräs äiti viisaasti huomautti.

Muutamaa päivää myöhemmin vanhempi rikoskonstaapeli Venla Haapanen Espoon poliisista vieraili Nummelan nuorten leirillä. Pientä positiivista jännitystä oli selkeästi ilmassa. Nuoret olivat saaneet keksiä poliisille kysymyksiä.

Turvataitokoulutus alkoi rikoskonstaapelin esitelmällä. Aluksi puhuttiin nuorten tekemästä rikollisuudesta. Suurella osalla menee hyvin, mutta väkivalta ja ryöstöt ovat yleistyneet ja raaistuneet. Jengiytyminen on yleistynyt, sillä siihen liittyy ryhmäpaine ja oman paikan etsiminen. Esitelmässä käytiin läpi nuorten rikollisuuden eri muotoja, joista näpistykset ja pahoinpitelyt ovat selvästi yleisimmät. Keskusteltiin siitä, miten koulukiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Siitä esimerkkinä mainittiin pakottaminen, jossa uhri pakotetaan tekemään jotain nöyryyttävää. Usein lopputulos kuvataan ja jaetaan someen. Venla kertoi hyvin informatiivisesti ja mukaansatempaavasti päihteistä ja huumeista sekä vaarallisista esineistä, joita ei saisi kantaa mukana. Nämä aiheet kirvoittivat nuorilta lukuisia tarkentavia kysymyksiä.

Lopuksi puhuttiin vielä turvataitoihin läheisesti liittyvistä seksuaalirikoksista. Rikoskonstaapeli totesi, että ne ovat rikoksista rumimpia. Hän painotti, että aina jos tapahtuu jotain, siitä tulee kertoa turvalliselle aikuiselle. Ei välttämättä omalle vanhemmalle, koska se saattaa tuntua todella vaikealta – mutta jollekin aikuiselle, johon itse luottaa.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen