Julkaistu 30.10.2023 09:56

Pyhityksen heijastajat tuovat valoa maailmaan

Lokakuun lopulla Pelastusarmeijalla oli aihetta iloon ja juhlaan, kun vietettiin peräti kolmen kadetin upseerivihkimystä. Pyhityksen heijastajat -kadettirenkaan Enni ja Robert Becker sekä Taina Kaikkonen valmistuivat luutnanteiksi Pelastusarmeijan Temppelissä.

Lauantaina 28.10. Pelastusarmeijan jäseniä ja ystäviä oli saapunut seuraamaan Enni ja Robert Beckerin ja Taina Kaikkosen upseerivihkimystä. Tilaisuus alkoi kadetit esittelevällä kuvaesityksellä Temppelin soittokunnan johdattaessa tunnelmaan. Pelastusarmeijan ylisihteeri, majuri David Kotrikadze toivotti kaikki lämpimästi tervetulleeksi tähän siunattuun tilaisuuteen. Tätä seurasi upseerikoulun saapuminen lavalle – kadettien kulkue Pelastusarmeijan lipun liehuessa tuntuu aina yhtä juhlalliselta.

Koulutus- ja opintoupseeri, majuri Natalia Penttinen luovutti Pyhityksen heijastajat territorion johtajille. Sanoissaan majuri kehui kadettien hienoa joustavuutta ja nuorekasta otetta. Territorion komentajalla, everstiluutnantti Saga Lipolla oli tehtävänään kokoontumisen juhlallisin osuus, uusien luutnanttien vihkiminen ja nimittäminen. Uskonvakuutuksessa kadetit lupasivat uskollisesti ylläpitää ja julistaa kiristinuskon totuuksia. Jokaista valmistuvaa upseeria muistettiin omalla merkityksellisellä raamatunkohdalla. Vihkimyksen jälkeen kadettien kasvoilla näkyi ilo ja huojennus, kauan odotettu oli nyt täytetty.

Yhteislaulun ja kolehdin jälkeen luutnantit saapuivat takaisin saliin. Kadetin siniset epoletit olivat vaihtuneet upseerin punaisiin.

Seuraavana ohjelmassa oli uusien luutnanttien määräykset ja lähettäminen. Kadettiaikana Robert ja Enni Becker palvelivat Salon osaston johtajina ja Taina Kaikkonen viime kuukaudet Helsingin osaston avustajana. Territorion johtaja, everstiluutnantti Esa Nenonen paljasti tuttujen määräysten jatkuvan. Hetkeen sopivasti iloiset ylistyslaulun sanat soivat Temppelissä: ”Matkaan, matkaan jo nyt käyn ja Herra on voimani mun”.

Luutnantti Enni Becker kertoi todistuksessaan, miten kutsu upseeriuuteen kasvoi niin, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa se askel huolimatta omista epäilyksistä itseään kohtaan. Jumalan tuella työ on ollut mahdollista: ”Tässä työssä ja oikeastaan koko elämässäni kuljen täysin hänen voimassaan. Elämässäni pimeyden keskelle on tullut Valo. Jumala on antanut minulle kutsun heijastaa pyhitystä. Kertoa maailmalle, että on joku, joka voi tuoda valoa pimeyteen ja toivoa toivottomuuteen. Saan heijastaa eteenpäin sitä valoa, jonka hän on minulle elämääni antanut, niin että myös muut löytäisivät sen.”

Yllätyksiä, huomioimista ja laupeutta

Todistuksen jälkeen uudet luutnantit yhtyivät ryhmälauluun. Luutnanttien yllätykseksi Vaasan osaston nuoret olivat suurella joukolla saapuneet paikalle ja esittivät heille yllätyslaulun. Vaasa on Ennin kotiosasto. Yllätys oli iloinen ja koskettava, ja luutnanttien silmäkulmissa saattoi havaita pientä nykimistä ja kostumista.

Upseerivihkimyksessä on tärkeää muistaa hopeatähdillä uusien luutnanttien vanhempia tai muita läheisiä ihmisiä, jotka ovat olleet kadettien tukena heidän opintopolullaan. Naistyön sihteerillä, majuri Anna Kotrikadzella oli ilo välittää hopeatähdet tuoreiden luutnanttien läheisille: Taina Kaikkosen vanhemmille Päivi ja Kauko Mäkiselle, Robert Beckerin vanhemmille Ulla ja Aarne Beckerille ja Enni Beckerin vanhemmille, luutnanteille Ari ja Eija Kulmalalle. Tuoreet luutnantit ja vanhemmat hymyilivät säteillen hopeatähtiseremonian aikana. Majuri Anna Kotrikadze vakuutti vanhemmille, että lapsenne ovat hyvissä käsissä, sillä he ovat nyt Jumalan käsissä. Hän kiitti vanhempia kaikesta, mitä he olivat tehneet lapsiensa eteen.

Raamatunluku ja saarna käsittelivät laupeutta. Ennin pikkusiskot, pelastussotilaat Aino ja Iina Kulmala lukivat Raamatusta Matt 9:9–13 ja 35–36. Saarnassa everstiluutnantti Saga Lippo puhui ihmisten kalastajista. Tämä raamatuntarina muistuttaa siitä, miten erilaiset ihmiset on kohdattava tasavertaisina. Jumala rakastaa heitäkin, joita on vaikea lähestyä. ”Kuten eräs metodistipappi Itä-Lontoossa 1850-luvulla tai tuoreet luutnantit tänään ovat vastanneet sydämensä kutsuun, niin kenties Jumala kutsu sinuakin”, everstiluutnantti Saga Lippo sanoi. Saarnaa seurasi everstiluutnantti Esa Nenosen johtama herkkä rukoushetki.

Kapteeni Kati Kivestö päätti juhlallisen ja iloisen kokoontumisen rukouksella ja siunauksella 2. Kor. 13:13 sanoin: ”Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!” Kadettirenkaan nimi Pyhityksen heijastajat on mitä sopivin, sillä nyt nämä territoriomme tuoreimmat upseerit saavat uskon valollaan ja palvelutyöllään kirkastaa maailmaa.

Toni Kaarttinen
Kuvat:
Toni Kaarttinen

Katso kuvakavalkadi upseerivihkimyksestä

 

Uutinen 05.04.2026

Pelastusarmeijan pääsiäistervehdys

Pääsiäisenä kristityt juhlivat sitä, että Jeesus voitti kuoleman ja toi maailmaan toivon. Videolla Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion johtajat everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen pohtivat kysymystä: "Mikä on totuus?"
Pääsiäistervehdys 03.04.2026

Kenraalin pääsiäistervehdys 2026

Pelastusarmeijan kansainvälisen johtajan, kenraali Lyndon Buckinghamin pääsiäistervehdys.
Artikkeli 26.03.2026

Yhtenäisyyden, sovinnon ja rauhan asialla

Suomen Ekumeeninen Neuvosto sai viime syyskuussa uuden pääsihteerin, kun Laura Häkli valittiin tehtävään seuraavalle viisivuotiskaudelle. Laura on toteuttanut talkoopäiviä, jolloin hän on käynyt tutustumassa ja osallistumassa työyhteisöihin eri jäsenkirkoissa, myös Pelastusarmeijassa. Talkoopäivien yhteydessä meillä oli mahdollisuus istua keskustelemaan ekumeniasta, Lauran uudesta tehtävästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista kirkkojen yhtenäisyyden edistämiseksi.
Artikkeli 18.03.2026

Yhteiskuntavastuu – reilu peli

”Yksikään ihminen ei ole saari”, kirjoitti englantilainen pappi ja runoilija John Donne 1600-luvulla. Leikillisesti voisi sanoa, että suomalaiset ovat poikkeus. He vetäytyvät mielellään omalle saarelleen, mieluiten metsän keskelle ja yksin. Suomalainen osaa olla myös hyvin reviiritietoinen. Aivan tätä Donne ei kuitenkaan sanonnallaan hakenut. Hän viittasi siihen, kuinka me ihmiset olemme osa suurempaa kokonaisuutta, mannerta. Vaikutamme toinen toisemme hyvinvointiin –tai pahoinvointiin.