Jalkapallotoiminta ei jätä ketään paitsioon

Viron Pelastusarmeijassa jalkapallotoiminta on havaittu erinomaiseksi työkaluksi Toivon talon päihdekuntoutusyksikössä. Virossa järjestetään vuosittain päihdekuntoutuskeskusten välinen turnaus, ja toissa ja viime vuonna Viron Pelastusarmeijan joukkue oli hallitseva mestari!

Maailmanlaajuisesti pidetään vuosittain asunnottomien jalkapallon maailmanmestaruuskisat. Tänä vuonna kisat käydään Oslossa. Viron Pelastusarmeijan aluejohtaja, majuri Henk van Hattem on osallistumassa kappalaisena tukijoukkoihin, ja ensi vuonna on mahdollisuus saada virolainen joukkue mukaan kisoihin.

Suuntaamme tulkkini Evelin Aavikin kanssa raitiovaunulla kohti Tallinnan Koplissa sijaitsevaa Toivon talon päihdekuntoutuskeskusta. Ohittaessamme koulun lapset ovat potkimassa palloa. Mikä sen sopivampaa, sillä tarkoituksenamme on keskustella Toivon talossa jalkapallosta ja sen elämänhallintaa parantavasta voimasta.

Toivon talo on Pelastusarmeijan päihdekuntoutuskeskus ja sosiaalipalvelukeskus, jonka toiminta täytti toukokuussa 15 vuotta. Keskimäärin kuntoutusohjelmaan osallistuu viisitoista miestä kerrallaan, ja ohjelma kestää 9–12 kuukautta.

Toivon talon soppakeittiö jakaa ruokaa neljästi viikossa, maanantaista torstaihin. Keskimäärin soppakeittiöllä vierailee kuutisenkymmentä henkilöä päivittäin: asunnottomia, työttömiä ja vähävaraisia eläkeläisiä.

Tapaamme Toivon talon johtajan, pelastussotilas Jüri Põldin keskuksen ovella. Tervehdimme lämpimästi. Jüri on elävä todistus kuntoutusohjelman toimivuudesta. Nykyisin hän on Koplin osaston pelastussotilas ja Toivon talon johtaja. Hän eli Itä-Viron Jõhvissa urheilullista lapsuutta, kunnes hänen isänsä retkahti juomaan. Isä menetti työnsä, ja perheidylli hajosi. Turruttaakseen pelkonsa ja huolensa Jüri aloitti amfetamiinin ja heroiinin käytön. Varastelu johdatti vankilaan useamman kerran. Vuonna 2011 hän sai kosketuksen Jumalaan Pelastusarmeijan Jõhvin osaston kautta, ja hänelle ehdotettiin Toivon talon kuntoutusohjelmaa.

– Ensimmäiset päivät inhosin sitä. Muut kärsivät alkoholiriippuvuudesta, ja heidän kokemuksensa eivät olleet minun kokemuksiani.

Jüri lähti ja palasi Jõhviin, missä hän jatkoi osastossa käyntiä. – Sitten palasin Toivon taloon, ja siitä alkoi polkuni rehellisenä miehenä. Suhtauduin kuntoutumiseen uudenlaisella intohimolla.

Toukokuussa 2013 Jürista tuli pelastussotilas. Vuotta myöhemmin hänet palkattiin työntekijäksi Toivon talolle, jossa hän toimi jo vapaaehtoisena. Kesästä 2022 hän on toiminut Toivon talon johtajana. Nyt elämä hymyilee: hän on juuri viettänyt vaimonsa kanssa 10-vuotishääpäivää, ja lapset voivat hyvin ja kasvavat.

Jalkapallon tenho

Jüri saapui päihdekuntoutukseen vuonna 2012. Jo tuolloin urheilu oli osa kuntoutusohjelmaa. Miehet kävivät urheiluhallilla salilla ja pelaamassa jalkapalloa. Jürilla on itsellään aktiivista jalkapallotaustaa. Ennen kuin päihteet veivät hänet, hän unelmoi pelaamisesta kansallisella tasolla.

– Miehet pelasivat hyvin kaoottisesti vailla sääntöjä, Jüri naurahtaa. – Päätin yhdessä toisen miehen kanssa, jolla oli myös jalkapallohistoriaa ja joka oli myös kova FK Spartak Moskova -fani, alkaa opettaa miehille pelin sääntöjä ja hienouksia. Tämä henkilö tunsi isä Sergein. Hän oli järjestänyt Narvassa jalkapalloturnauksia kuntoutuskeskuksille, kirkoille ja lähinaapurustolle.

Toivon talo sai kutsun mukaan kesän 2012 turnaukseen. Joukkueita oli kaikkiaan 16.

– Hävisimme kaikille suurin numeroin, eikä meillä ollut edes pelipaitoja. Maalivahtimme käytti puutarhahansikkaita, Jüri muistelee hymyillen. – Vaikka jäimme viimeiseksi, olimme palatessamme täynnä intoa ja energiaa. Olimme kaikki rakastaneet sitä kokemusta!

Joulun aikaan oli seuraava turnaus Narvan urheiluhallissa. Joukkue jäi jälleen viimeiseksi, mutta se ei haitannut ketään. – Kaikista tuntui hyvältä, että saimme kuulua joukkoon.

Seuraavana vuonna Toivon talon silloinen johtaja Maksim Torgasov sai järjestettyä tiimille peliasut. Toivon talo alkoi järjestää ystävyysotteluita muiden joukkueiden kanssa. Aleksei Burunovin toimiessa johtajana isä Sergei lähestyi Toivon taloa ja ehdotti kristillisen liigan perustamista. Aluksi joukkueita oli kuusi, ja pelit pelattiin vieraillen joukkueiden kaupungeissa.

– Neuvottelimme Aleksein kanssa ja tulimme siihen johtopäätökseen, ettei tällainen kiertävä pelitapa ole kuntoutuskeskuksille toimiva. Keskuksissa miehet vaihtuvat, eikä kaikilla ole resursseja järjestää kuljetuksia.

Viron Pelastusarmeija päätti yhteistyössä Avatud Lootuse Fond -järjestön kanssa järjestää vuosittain kaksi kuntoutuskeskusten välistä turnausta, yhden kesällä ja yhden talvella. Avatud Lootuse Fund -järjestö oli perustettu rakentamaan yhteyksiä päihdekuntoutuskeskusten välille.

– Saimme lahjoituksena pelitarvikkeita ja asuja muutamilta ammattilaisjoukkueilta. Ensimmäiseen turnaukseen osallistui kuusi joukkuetta. Viime kesänä joukkueita oli jo 16, ja tälle vuodelle kiinnostusta on niin paljon, että joudumme todennäköisesti tekemään jo karsintaa.

Ottelut pelataan modernilla jalkapalloareenalla Tallinnan keskustassa. Tämän vuoden turnaus on lajissaan jo seitsemäs. Jüri esittelee upeannäköistä suurta kiertopokaalia. Vuosien 2023 ja 2024 vuosilaatoissa lukee PÄÄSTEARMEE. Toivon talon joukkue oli siis voitokas kaksi vuotta putkeen. Tänä vuonna turnauksessa tuli viides sija. Se on myös hyvin ansiokas tulos!

– Tuntuuhan voitot hyvältä! Sitä on suorastaan vaikea kuvata. Ensimmäisenä voittovuonna isoäitini oli juuri kuollut turnauksen alla, niin minulla oli hyvin ristiriitaiset tunnelmat. Viime vuonna lapseni olivat seuraamassa pelejä, ja voitto oli pelkkää juhlaa, Jüri toteaa naurahtaen.

Myös naapurimaista Latviasta ja Suomesta on kutsuttu joukkueita, ja Pelastusarmeija osallistui viime vuonna ensimmäistä kertaa näistä molemmista maista. Latvialla osallistumisia on jo useampia.

– Meillä on ollut kyllä hyvää yhteistyötä Suomen kanssa aiemminkin. Meillä on ollut ystävyysotteluita. Eräs ottelu on jäänyt erityisesti mieleen, sillä voitimme Suomen 10–1. Nykyinen territorion johtaja, everstiluutnantti Esa Nenonen toimi maalivahtina, Jüri kiusoittelee ja naurahtaa: – Jalkapallossa ei ole hierarkiaa, vaan kaikki ovat samanarvoisia. Paitsi minä joukkueen kapteenina määrään, mitä tehdään.

Parantava voima

Tiedustelen Jürilta, miten olennaista jalkapallon ja urheilun kuntouttava puoli on.

– Ensinnäkin se on tärkeää fyysistä kuntoutusta, koska miehillä voi olla monenlaisia päihteiden käytöstä seuranneita fyysisiä ongelmia. Lisäksi harjoittelu tuo motivaatiota ja itsekuria.

Turnauksilla on puolestaan tärkeä sosiaalinen puoli.

– Niissä miehet tapaavat muita kohtalotovereita eri keskuksista, ja se on hyvin kuntouttavaa. He näkevät rohkaisevia esimerkkejä raitistumisesta.

Itse ottelut opettavat yhteishenkeä.

– Voitot ja tappiot saavutamme yhdessä. Monet miehistä ovat käyneet läpi elämäänsä ja ongelmiaan vailla toisten tukea. Kentällä kukaan ei ole yksin.

Sekä osallistujilta että päihdekuntoutuskeskusten työntekijöiltä on tullut kiitosta jalkapalloturnausten järjestämisestä.

– Se tarjoaa miehille mahdollisuuden olla osa jotain suurempaa.

Toivon talossa pelaajien määrä vaihtelee. Tällä hetkellä kuntoutuskeskuksen 12 miehestä neljä pelaa. Jalkapallolla on kuitenkin vaikutusta myös niihin, jotka eivät pelaa.

– He ovat hengessä mukana ja hyvin kiinnostuneita tulemaan mukaan kannustamaan. Tämä on miehiä yhdistävä tekijä.

Toivon talon joukkuetta vahvistetaan henkilöillä, jotka ovat jo käyneet kuntoutuksen läpi.

– Sekin on positiivinen asia. Näin pysymme yhteydessä heihin ja näemme, että he pärjäävät elämässään.

Toteutuneita toiveita ja unelmia

Jürin yksi henkilökohtainen unelma toteutui viime vuonna. Hän pääsi Viron edustusjoukkueeseen Rooman MM-kisoihin. Kisat olivat henkilöille, joilla on elämänhaasteita esimerkiksi liikunnallisten rajoitusten, mielenterveysongelmien ja päihteiden takia.

– Oli uskomaton kokemus pelata Rooman keskustassa. Pärjäsimme hyvin, olimme 12 joukkueen turnauksessa viidensiä.

Lopuksi Jüri paljastaa, että he tekevät kehitystyötä myös toisen urheilulajin parissa.

– Salibandy! Unelmamme olisi, että saisimme aikaan ystävyysottelun Suomen kanssa, Jüri vinkkaa.

Lähtiessämme Toivon talolta tapaamme vielä Slavan. Hän on käynyt läpi kuntoutusohjelman ja on Koplin osaston pelastussotilas. Toivon talon ohjelma ohjasi hänen elämänsä takaisin raiteilleen.

– Äitini menehtyi, ja sen jälkeen aloitin runsaan alkoholinkäytön. Työskentelin alkoholiliikkeessä, joten sitä oli aina saatavilla. Yritin turruttaa surua alkoholilla, siitä alamäkeni alkoi. Seisoin kadulla pullo kädessäni, kun eräs mies lähestyi minua. Hän kertoi Toivon talosta. Ohjelma pelasti minut.

Slava kokee, että jalkapallotoiminnalla oli tärkeä osuus hänen omassa onnistumisessaan.

– Sain kokea yhteisöllisyyttä toisten kanssa, sen voimaa ei tule vähätellä. Niin ohjelma kuin jalkapallokin osoitti minulle, että on parempia tapoja elää.

Tänä vuonna Slava oli mukana sekä pelaajana että erotuomarina.

Asunnottomien MM-kisat

On aika palata Toivon talolta Pelastusarmeijan aluetoimistolle Tallinnan rautatieaseman läheisyyteen. Minulla on hetki aikaa jutella aluejohtaja, majuri Henk van Hattemin kanssa ennen kuin on palattava satamaan ja Suomeen.

Kyselen, millaisena työkaluna hän näkee Virossa toteutettavan jalkapallotoiminnan.

– Näen siinä paljon hyviä puolia. Olen iloinen siitä, että se on erinomainen keino pysyä yhteydessä myös moniin, jotka ovat kuntoutuneet ohjelmamme kautta. He eivät välttämättä ota osaa jumalanpalveluksiimme ja ohjelmiimme, mutta näin saamme pidettyä heihin yhteyden, Henk analysoi.

Henk on itsekin ollut pelaamassa, myös voitokkaassa joukkueessa viime vuonna:

– Nautin siitä, että sain vain pelata ja nauttia hyvin järjestetystä turnauksesta. Siitä kiitos Avatud Lootus Fondille sekä omille edustajillemme sotilas Jüri Põldille ja luutnantti Renno Rannamäelle. Sain ylpeydellä seurata, miten hyvin kaikki oli järjestetty.

Vuosittain järjestetään myös Homeless World Cup eli asunnottomien jalkapallon MM-kisat. Se on ainutlaatuinen tapahtuma, joka tuo esille asunnottomuuden teemoja positiivisen toiminnan kautta. MM-kisoja organisoiva Homeless World Cup -järjestö toteuttaa ruohonjuuritason jalkapallotoimintaa maailmanlaajuisesti seitsemänkymmenen organisaation kanssa, jotka käyttävät jalkapalloa työkaluna asunnottomuuden ja sosiaalisen eristäytymisen vastaisessa työssään. Homeless World cup tiivistää missionsa seuraavasti: Missiomme on jalkapallon avulla tukea ja inspiroida asunnottomia muuttamaan oman elämänsä suunnan ja muuttaa ihmisten käsityksiä ja asenteita asunnottomista.

Vuodesta 2003 asti järjestetty MM-turnaus järjestetään tänä vuonna 23.–30.8. Oslossa. Organisointivastuussa on Norjan Pelastusarmeija. Vuonna 2020 kisat oli tarkoitus järjestää Tampereella, mutta koronapandemian takia kisat peruttiin vuosina 2020–2022.

MM-kisoissa on mukana monia vapaaehtoisia lukuisista maista. Henk on yksi heistä, ja hän tulee toimimaan kisoissa kappalaisena:

– Olin mukana autonkuljettajana vuoden 2019 turnauksessa Cardiffissa Britanniassa. Siitä turnauksesta jäi todella hyvä fiilikset. Vuonna 2017 Oslon turnauksessa Norjan Pelastusarmeijalla oli kappalaisia, ja he kokivat sen onnistuneeksi toiminnoksi. Nyt tulevaan turnaukseen heillä on kansainvälinen 25 kappalaisen tiimi, ja minulla on ilo olla siinä mukana. Tavoitteenamme on olla joukkueiden tukena.

Viro on tuore Homeless World Cupin jäsen. Henk paljastaa, että jäsenhakemus on hyväksytty, ja jäsenyys mahdollistaa osallistumisen vuoden 2026 kisoihin.

– Katsomme tulevaisuuteen mielenkiinnolla. Toki osallistuminen riippuu myös siitä, missä seuraavat kisat järjestetään, eli riittävätkö resurssimme joukkueen lähettämiseen. Osallistuminen toisi hienoa näkyvyyttä työllemme.

Toni Kaarttinen

Kuvat:  Anna Andreas, Toni Kaarttinen, Romain Kedochim & Daniel Lipinski

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa Tilaa lehti tästä