Joulun satua ja oikeaa sanomaa

image description
Napapiirin kupeessa sijaitsee Rovaniemi – Suomen virallinen joulupääkaupunki. Siellä sijaitsee myös osastoistamme pohjoisin. Sotahuuto matkusti Rovaniemelle selvittämään joulun sanomaa.

Rovaniemen osastolla ollaan jouluisissa tunnelmissa. Pöytää koristavat jouluiset liinat ja kultaiset kuusennauhat. Sivupöydällä tuoksuvat kahvin lisäksi vastapaistetut joulutortut. Olemme kokoontuneet pienessä ryhmässä rukousaamun viettoon. Mukana ovat osaston johtaja, majuri Pirjo Mikkonen, eläkeupseeri, majuri Pirkko Vauhkonen, keittiökersantti Raija ja sotilas Arvo Pirttijärvi ja osaston ystävä, aktiivinen kotiliittolainen Maire Maijanen.

Aloitamme rukouksella. Erityisesti ajatuksissamme ovat monet, jotka painivat kipujen ja särkyjen kanssa ja siksi eivät ole voineet liittyä seuraamme. Rukousten jälkeen luemme Matteuksen evankeliumin ensimmäisen ja toisen kappaleen, mikä joulua ajatellen käsittelee sopivasti Jeesuksen syntymää. Raamatunjakeet synnyttävät keskustelua, ja jokainen löytää sieltä kohdan, joka erityisesti koskettaa.

Tämän jälkeen kokoonnumme kahvin ja joulutorttujen äärelle, ja kerron, että olen selvittelemässä joulun olemusta ja sanomaa. Majuri Pirkko Vauhkonen paljastaa, miten ensimmäinen joulu leskenä nosti odottamattomat tunteet pintaan:

Pentin eläessä meillä oli tapana sytyttää kynttilät ja lukea jouluevankeliumia. Pentti luki sen vuoden 1901 Raamatusta, joka oli kirjoitettu fraktuurakirjaimin. Ensimmäisenä yksinäisenä jouluna yritin lukea sitä, mutten pystynyt. Rukoilin Jumalalta ymmärrystä, ja hetken päästä huomasin osaavani lukea sitä! Ajattelin, että tuo ensimmäinen joulu ilman Penttiä olisi itkujoulu, mutta se olikin lämmin ja ihana. Tunsin Pentin läheisyyden.

Arvo ja Raija kertovat aikuisten lasten ollessa jo maailmalla viettävänsä rauhallista kahdenkeskistä joulua.

– Päivä alkaa aina riisipuurolla! Raija naurahtaa heleästi. Arvo kertoo, että haudoilla vierailulla on heille suuri merkitys.

– Tunnelma on hieno illan pimentyessä. Tänä jouluna viemme yhden kynttilän lisää, sillä osastoystävämme, sotilas Viljo nukkui pois. Hän on meidän kaikkien ajatuksissa.

Kaikki pöydän ympärillä nyökkäävät ja Pirkko kommentoi pienen hymynkareen kera:

– Viljo oli hyvin ahkera myymään Sotahuutoja. Hän oli suuri ja komea mies, kuten miehenikin, joten annoin hänen virkapukunsa Viljolle.

Kysyn ryhmältä, onko heillä erityistä joululaulua, joka koskettaisi.

Joulu, joulu tullut on, Merja aloittaa.

Carola Häggkvistin Taivas sylissäni. Sitä voi laulaa koska vain. Varpunen jouluaamuna on myös kovin koskettava. Laulun taustatarina Zacharias Topeliuksen kokemasta surusta menetettyään pienokaisensa tekee siitä vielä koskettavamman, Arvo toteaa.

– Joululaulut ovat siitä mielenkiintoisia, että usein sanat ovat iloisia, mutta sävel silti melankolinen. Ne kuulostavat surullisilta, vaikka puhuvat ilosta. Se taitaa olla meidän kansallisluonteemme. Pidän joululauluista, ja joulunaikaan kuuntelen niitä jatkuvasti, paljastaa osaston johtaja, Pirjo Mikkonen.

Pirkko Vauhkonen on palvellut lähetystyössä Argentiinassa. Siellä joululaulukulttuuri erosi kovasti suomalaisesta mielenmaisemastamme.

– ”Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan...” Sylvian joululaulu kosketti syvästi ensimmäisenä Argentiinan jouluna.  Aluksi tuntui aivan mahdottomalta, ettei siellä ole harrasta joulua laisinkaan, vain pelkkää iloista kilkatusta. Kun 22 vuoden jälkeen palasin Suomeen, olin kauhuissani, kuinka laahaava ja melankolinen joulunviettomme on, Pirkko hymyilee.

Pirkko jakaa vielä yhden hauskan jouluisen tarinan Argentiinasta.

– Olin ensimmäistä kertaa myymässä Sotahuutoja. En osannut espanjaa, joten opettelin ulkoa: ”Quiero comprar una gusano de Navidad?” Myydessäni lehteä ihmisille he nauroivat ja sanoivat, että toki! Kaikki lehdet menivät. Brigadööri oli ihan ihmeissään. Kerroin, ja hänkin pyrähti nauruun. Silloin selvisi, että olin koko ajan myynyt joulumatoja (Gusano) enkä -lehtiä (Cruzado, Argentiinan Sotahuudon nimi), Pirkko helähtää nauruun.

Pirkon mielenkiintoiseen elämäntarinaan ja palveluvuosiin Etelä-Amerikassa pääsemme tutustumaan tammikuun Sotahuudossa.

Ennen tilaisuuden loppua esitän ryhmälle tärkeimmän kysymyksen: Mitä joulun sanoma heille merkitsee?

– Joulun sanomassa on ihanaa, että voi mennä seimelle. Rukouksessa voi kuvitella seimen ja hiljentyä sen äärelle. Miten pienimuotoisesti meidän pelastajamme tuli maailmaan. Ajatella! Joka joulu palaan tähän ihmeeseen, Pirkko toteaa, ja Maire tiivistää:

– Kristus on ihmiskunnan vapahtajana meille syntynyt – se on suuri ilo ja kiitoksenaihe. Joulu on suurin juhla!

Joulun kiireitä ja rauhaa

Ryhmän hajaannuttua jäämme majuri Pirjo Mikkosen kanssa vielä keskustelemaan Rovaniemen osastosta.

Rovaniemen osaston arkeen kuuluu maanantaisin naisten rukouspiiri ja tiistaina päiväpiiri. Keskiviikko alkaa rukousaamulla ja jatkuu avoimilla ovilla. Perjantaina miehet kokoontuvat keskustelupiiriin. Sunnuntaina viikon täydentävät rukoushetki ja jumalanpalvelus. Kerran kuukaudessa lauantaisin vietetään kansainvälistä iltaa.

– Kansainväliseen iltaan kuuluu ruokailu kyseisen teemamaan mukaisesti sekä laulua, todistusta, yhdessäoloa, Sanaa ja rukousta. Ulkomaalaisille ystävillemme tämä on ollut matalan kynnyksen paikka tulla mukaan.

Sosiaalista apua Rovaniemen osasto jakaa ajanvarauksella henkilökohtaisissa tapaamisissa. Avuntarvitsijoissa on perheitä ja paljon yksinäisiä ihmisiä.

– Avoimet ovet ovat olleet hyvä tapa saada kontaktia avuntarvitsijoihin. Minulla on myös unelma, joka liittyy Sotahuutoonkin. Toivon, että saisimme yhteen kauppakeskuksistamme oman pienen pöydän, jonka luona voisin myydä lehtiä ja samalla keskustella ja rukoilla ihmisten kanssa. Siinä voisi myös vastaanottaa sosiaalisen työn ajanvarauksia.

Joulupadalla on suuri merkitys Rovaniemen osastolle.

– Joulupata mahdollistaa meille ne varat, joilla pystymme auttamaan vähävaraisia paikallisesti. Viime vuonna keräsimme neljän padan voimin 13 000 euroa. Pata on täällä hyvin pidetty. Toivon, että tänä vuonna tavoitamme entistä enemmän kansainvälisiä turisteja, joita on täällä joulun aikaan runsaan joukoin. Heihin olisi hienoa saada kontaktia, ja kasvattaa näin lahjan määrää entisestään.

– Patavahdeista meillä on vain kovin pulaa. Jos asut seudulla ja sinulla on tahtoa auttaa, ota meihin pian yhteyttä: r[email protected] Patavahtius on hieno tapa tuottaa joulumieltä!

Joulunalusviikot ovat kiireistä aikaa osastolla.

– Meillä on jouluavustuksen joulujuhlat. Viime vuonna oli kaksi, yksinäisille ja perheille erikseen. Perheitäkin meillä oli nelisenkymmentä. Jos tänä vuonna avustuksen hakijoissa on tarpeeksi yksinäisiä vanhuksia, saatamme järjestää heille vielä erillisen joulujuhlan.

– Koska työskentelemme joulua edeltävän ajan tiiviisti, niin jouluna emme järjestä osastolla ohjelmaa. Joulu on omaa aikaa rauhoittumiseen perheen kanssa.

Pirjon oma joulu muuttui suuresti viime vuonna, kun hänen rakas äitinsä siirtyi ajasta ikuisuuteen.

– Se tuntui hyvin erilaiselta. Viime jouluaaton vietin kotona, ja joulupäivänä vierailin pikkuveljeni ja -siskoni luona.

Pirjo hymyilee lämpimästi muistellessaan lapsuuden jouluja:

– Jossain vaiheessa pukin visiitit jäivät pois. Vanhempien lähtiessä haudoille minä jäin kotiin. Pikkuveljen nukahtaessa minä vein paketit kuusen alle. Kun pikkuveli heräsi, kerroin pukin käyneen ja jättäneen lahjat. Pari vuotta se meni täydestä!

Kysyn myös Pirjolta, miten joulun sanoma hänelle avautuu.

– Jeesus on syntynyt! Joulua ei ole ilman pääsiäistä ja eikä pääsiäistä ilman joulua. Se on se meidän ilosanoma uskossa Jeesukseen.

Satua, totta ja satutotta

Vierailu Rovaniemellä ei olisi täydellinen ilman käyntiä joulupukin Pajakylässä Napapiirillä. Joulun taikaa ja Lapin tunnelmaa käy ihastelemassa vuosittain yli puoli miljoonaa vierailijaa. 1950-luvulla alue sai ensimmäisen rakennuksen Yhdysvaltojen presidentin puolison Eleanor Rooseveltin vieraillessa Suomessa. Hän teki paljon humanitääristä avustustyötä ja toi apua myös Lappiin. Hänelle rakennettiin hirsimaja. Se tehtiin äärimmäisen nopeassa aikataulussa, ja valmistuminen meni viime minuuteille. Eleanorin ihastellessa vastaanottoseremonioita työmiehet ja siivoojat poistuivat mökistä takaoven kautta. Nyt Pajakylässä sijaitsevat Joulupukin kammari, Joulupukin Pääposti, Joulutalo, poroaitaus, ravintoloita, lukuisia kauppoja ja paljon muuta.

Joulun taikaa on se, ettemme löytäneet vain yhtä, vaan kaksi joulupukkia. Läheisessä Santaparkin Joulupukin Luolassa voi tavata vielä kolmannen. Suuntaamme Pirjon kanssa Joulupukin Kammariin, jonka upeissa puitteissa me aikuisetkin suorastaan lumoudumme tästä satumaasta. Hymyilevä joulupukki katselee meitä iloisin silmin ja vastaa matalalla, viisaalla, mutta leikkisällä äänellä kysymyksiini.

Miten vanha pukki on?

– Oi, tuo on vaikea kysymys. En oikein enää muista. Kerran yritin laskea, mutta en edes muista kuinka pitkälle pääsin ennen kuin nukahdin, ja en ole uskaltanut laskea enää uudelleen. Mutta kuule, ikähän ei ole meille kovin tärkeää – kaikki alle satavuotiaat ovat meille lapsia!

Pukki tiedustelee, olemmeko olleet kiltteinä. Nyökkäämme.

Miten pukki määrittelee, onko joku ollut tuhma vai kiltti?

– Se on kuule aika helppoa. Siksi meillä on tonttuja pitkin maailmaa, jotka lähettävät meille raportteja. Helpointa on muistaa, että tekee muille, kuten haluaisi itselleen tehtävän. Silloin pysyy aina kilttinä. Vahingossahan tulee aina sellaisia pieniä lipsahduksia, mutta niitä katsotaan sopivasti sormien läpi, pukki naurahtaa.

Onko pukki kuullut Joulupadasta?

– Tottahan toki! On kovin tärkeää, että ihmiset saavat antaa padalla lahjan toisille. Se on sitä hyvää ja oikeaa joulumieltä!

Kättelemme hyvästiksi, ja lähtiessämme pukki lähettää terveiset.

– Tehkää tätä hyvää työtä vielä vuosia, vuosia eteenpäin. Lämmintä ja hyvää joulumieltä kaikille!

Sitten käymme vielä tervehtimässä Joulutalossa asustavaa pukkia. Tämä joulupukki oli päässyt ikälaskennassa hiukan pidemmälle:

– Olen noin 400 vuotta vanha. Kerran muorin kanssa pohdimme, että montako joulua olen nähnyt. Pääsimme laskuissa 396 vuoteen, kunnes nukahdimme.

Mitä joulun sanoma pukille merkitsee?

– Joulun tarkoitus on, että perheet, sukulaiset ja ystävät kokoontuvat yhteen. Se ei ole vain pelkkää lahjojen ja tarjousten perässä juoksemista. Jouluna kuuluu rauhoittua ja nauttia yhdessä rauhasta ja rakkaudesta, pukki toteaa hymyillen.

Onko Pelastusarmeija pukille tuttu?

– Kyllä. Varmasti on monia perheitä, joihin lahjoja ei tulisi, jos Pelastusarmeija ei auttaisi. Saan kaikenlaisia muistoesineitä ympäri vuoden. Olen niitä joskus tuonut padalle, pukki vinkkaa ja kiittää vielä patavahteja, jotka antavat ajastaan:

– Se on aivan loistavaa, että on ihmisiä, jotka jaksavat tehdä hyvää kiireisten jouluviikkojen aikana. Se tuo varmasti monelle hyvän mielen joulun.

Mitä terveisiä pukki haluaisi lähettää Pelastusarmeijan Joululehden lukijoille?

–Toivotan oikein rauhallista ja mukavaa joulua! Ja katse kohti seuraavaa vuotta selkä suorana, vaikka joskus olisi vaikeaa!

Lähtiessämme Joulupukin Pajakylästä keskustelemme Pirjon kanssa näkemästämme ja kokemastamme. Erityisesti mieleemme on painunut Joulutalon seinää koristava teksti: ”Joulupukki on satua, totta ja satutotta.”

Pirjo tiivistää tähän tuntemuksensa:

– Hyviä asioita on aina opetettu satujen, vertausten avulla. Jeesus käytti sanomassaan paljon vertauksia. Ja perustuuhan pukkikin pyhään Nikolaukseen, kristittyyn pyhimykseen. Vuosien saatossa tarina on vain kuorrutettu fantasialla ja kaupallisuudella. Joulun hyvää sanomaa voi lähestyä monin tavoin.

Toni Kaarttinen
Kuvat:
Toni Kaarttinen & Joulupukin Kammari 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä