Julkaistu 9.6.2017 10:00

Kirpparikeijun kotona

Jotain uutta, jotain vanhaa -

Koti kaunistuu kirppislöydöillä!

Eriparisten pöytäryhmien rykelmä on kannettu kirpparin huonekalupuolen kulmaan.

On pyöreitä pöytiä, kulmikkaita pöytiä, parillisia ja parittomia tuoleja. Kaikkea viime vuosituhannen puolelta tähän päivään saakka.

Yhden aivan tavallisen pöydän takaa pilkistää jotakin valkoista ja linjakasta. Bongaan vanhan puisen tuolin jo kaukaa ovelta.

Onko se 40-lukuinen? Onko se Askoa? Se on aivan ihana!

Joku on joskus maalannut tuolin valkoiseksi, ja rakoilevan pinnan alta kuultaa alkuperäinen väritys. Tällä kertaa pieni ränsistyneisyys miellyttää, mutta nuhjuiset päälliset voisi kyllä vaihtaa.

Napataanpa samalla reissulla kangas mukaan. Herkän kukikas kuosi sopii kesään.

Muutaman minuutin pyrähdys lähimmällä Pelastusarmeijan kirpparilla, ja heräteostoksena kotiin muuttaa uusi tuolipari.

Peruspäivä kirppisintoilijalle!

Uuden pinnan ihanuutta, kolhujen kauneutta

Kirpputorit kolahtivat ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, jolloin ensimmäistä kertaa kaveriporukalla hoksasimme jutun jujun: Täältähän löytää vaikka mitä!

Leviksiä, huppareita, napapaitoja, kaulaan kiinni liimautuvia tribaalikoruja: kaikkea mitä 90-luvun nuori saattoi ikinä toivoa!

Kun siirtyi tavallisten kauppojen kiertäjästä kirppisshoppailijaksi, oli viikkorahoineen suorastaan varakas.

Kauheat napapaidat ovat onneksi jääneet jo historiaan, jota ei sen kummemmin tarvitse enää muistella, mutta kirppisinnostus jäi kytemään.

Kaltaiselleni näpertelijälle kirpparit ovat pohjaton aarreaitta. Toisinaan tekeminen itsessään tuntuu tärkeämmältä kuin työstettävä tavara.

Joskus haluaa kunnostaa huonekalun suurella työllä ja vaivalla entiselleen, joskus räjäyttää sen ihan toisenlaiseksi maalilla tai tapetilla.

Kauneutta ovat myös elämänmakuiset kolhut, klommot ja kulumat, jotka vetoavat sellaisinaan.

Pelastusarmeijan kirppareilta meidän kotiin on päätynyt monenlaisia aarteita, joista erityisimmät ovat ajalta ennen syntymääni.

Ei voi välttyä ihailemasta sitä, miten laadukkaasti käsityöt ja kalusteet ennen valmistettiin: satavuotias kaappivanhus kestää varmasti vielä minun jälkeeni.

Kymmeniä vuosia vanhat, käsin ommellut ja kirjaillut lakanat kelpaavat tänä päivänä suoraan juhlapöytään.

Parhaat kirppislöydöt ovatkin sellaisia, joita ei tavallisesta kaupasta saa.

Aarteenetsintää ja yllättäviä löytöjä

Vaikka verhot saattavat vaihtua monta kertaa vuodessa, meiltä ei löydy kaapista yksiäkään varaverhoja. Kun kaipaa uutta, nokka suuntaa kohti kirpparia.

Kirppistely vaatii kirppissilmää, joka tietysti kehittyy ajan myötä. Kirppishaukan silmä hakeutuu sinne, missä aarre lymyilee.

Toisinaan mielessä on jotakin tiettyä, toisinaan lähtee katsomaan, mitä vastaan sattuu tulemaan.

Joskus hakee tavanomaisia joka kirpparilta löytyviä juttuja, kuten saviruukkuja kevään kylvöpuuhiin tai lasipurnukoita keittiöön.

Joskus taas hakee jotakin erityistä ja jännittävää. Yleensä erityiset löydöt hyppäävät syliin etsimättä.

En tiennyt kaipaavani 60-lukuista lasivitriiniä, mutta nyt se on suorastaan sisustuksen kulmakivi.

Vuosien saatossa sen muutossa rikkoontunut jalka on korjattu entiselleen ja takaseinä maalattu vaihtelun vuoksi jo muutamaan kertaan.

Metsästettävät aarteet ovat niitä, joiden löytymisen kanssa ei pidetä kiirettä. Ajan kanssa voi etsiä vaikka astiaa, jonka valmistus on lopetettu.

Kärsivällisyyttä vaatii myös löytää tavara, joka muistuttaa omasta lapsuudesta. Kirppistely onkin omanlaistaan aarteenetsintää.

Tämä palstapaikka on varattu hyväntuulen kirppistelyille: joka kuukausi on luvassa uusi kirppisjuttu. Seuraavassa numerossa siirrytään pihalle loikoilemaan.

Hyppää mukaan seuraamaan ja nappaa mukaasi ripaus kirppisonnea!