Rakkauden neljä sukupolvea

Temppelin sotilas Kerstin Seliverstov omistaa harvinaislaatuisen aarteen, neljän sukupolven armeijahääkuvat, isoäidistä tyttäreen. Kuvat todistavat rakkaudesta yli sadan vuoden ajalta. Kerstin jakaa meille näiden neljän kuvan taustalla olevat tarinat.

 – Kuvassa on äidinäitini Amalia (o.s. Wahlström, hän on Pelastusarmeijan kenraalin isän sisko) ja äidinisäni Oskar Wiljam Lukander. He menivät naimisiin 1905, ja isoäidistäni tuli Amalia ”Malin” Lukander.  Siihen aikaan morsiamella oli hääolkanauha. Isoäitini nauha muistuttaa sitoutumisesta Jumalaan: ”Gud Först!” Isoisäni kuoli 1915. Hänen kuolemansa jälkeen isoäitini toimi vielä 15 vuotta Pelastusarmeijan upseerina, viimeiseksi piiripäällikkönä.

– Kuvassa on äitini Karin Lukander. Hän meni isäni Åke Ahlbomin kanssa naimisiin 1933 Temppelissä. Ennen upseeriksi tuloa he toimivat molemmat Temppelin osaston sotilaina. Myös isäni kuoli melko nuorena, 60-vuotiaana. Äitini jatkoi Armeijassa, ja hänestä tuli eversti omilla ansioillaan. Oltuaan usean vuoden leskenä hän meni uusiin naimisiin Georg Lukanderin kanssa.  Miten ihmeellistä – hänestä tuli jälleen Lukander! Mutta he eivät olleet millään tavalla sukua, Kerstin toteaa hymyillen.

– Tässä kuvassa olen minä mieheni Viljo Seliverstovin kanssa. Menimme naimisiin 1956. Olimme – ja olemme – Temppelin sotilaita, mutta asuimme myös pitkän aikaa Nokialla, jolloin olimme Tampereen osaston sotilaita. Tutustuimme Temppelissä, partiossa. Kun olin 11-vuotias, pääsin isompien tyttöjen partioon. Meillä oli partiopoikien ja -tyttöjen yhteinen kokoontuminen. Kun olin saapunut Temppeliin, Viljo oli ollut ovella, ja hän oli ajatellut: ”Tuon tytön kanssa menen naimisiin.” Kesti siinä aika monta vuotta ennen kuin asiat etenivät niin pitkälle.

Viljo ei ollut pelastusarmeijasuvusta, ja partio oli hänen ensi kosketuksensa Armeijaan. Partion myötä hän alkoi ottaa osaa myös soittokuntaan, jossa hän on vielä tänä päivänäkin mukana! Yksi asia, mikä myös yhdisti meitä, oli se, että olimme olleet sotalapsia. Mutta kokemuksemme olivat eri maailmoista! Minä jaoin lastenkodin pienen huoneen neljän muun tytön kanssa sillä välin kun Viljo eli Gävlen maaherran kasvattina. Hänellä oli oma makuu- ja leikkihuone. Mutta uskon, että minulla oli silti hauskempaa!

Ennen naimisiinmenoa hankimme koulutuksen, Viljo valmistui kauppakorkeakoulusta ja minulla on opettajan tutkinto. Olemme olleet nyt naimisissa 64 vuotta! Pitkän suhteemme salaisuus on yhteinen uskomme Jumalaan. 

– Meillä on neljä tytärtä, joista Susanna on nuorin. Meillä on myös yhteensä kymmenen lastenlasta, joista yksi on enkelinä. Tyttäreni Susanna ja hänen miehensä Arne Nordberg ovat olleet nyt viisi vuotta naimisissa. He tapasivat ja asuvat Ruotsissa, Västeråsissa. Kun Pelastusarmeijan sotilaat tai upseerit nykyään menevät naimisiin, heillä on useimmiten päällään vihkipuku, mutta Susanna ja Arne halusivat mennä naimisiin virkapuvuissa. Vihkimisen suoritti Pelastusarmeijan upseeri, mikä on Ruotsissa mahdollista. He menivät meiltä salassa naimisiin! Saimme tietää sen lapsenlapseltamme, joka soitti ja kertoi olevansa äitinsä häissä. Tyttäreni oli toki jo kihloihin mennessään varoittanut, että näin tulee tapahtumaan.

Uskotko, että jonain päivänä kuvasarjaan tulee vielä viides, tyttärentyttären armeijahääkuva?

– Sitä en tiedä, sillä vain yksi yhdeksästä lapsenlapsestamme on tyttö. Mutta vain Jumala tietää!

Toimittanut: Toni Kaarttinen
Kuvat: Kerstin Seliverstovin kuva-albumi  

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä