Sormet Sopassa

image description
Pelastusarmeijan Helsingin sosiaalipalvelukeskus, tuttavallisemmin ”Soppa” on vuosittain kymmenientuhansien helsinkiläisten apuna.
– Tämä on lähimmäisenrakkautta käytännön tasolla, toteaa ruoka-avun työntekijä Aksu Tervonen.

Keskiviikkoinen iltapäivä Helsingin Kalliossa. Kallion kirkon takana Sopassa näkyy rauhaisaa liikehdintää, ihmisiä on kärsivällisesti jonottamassa ja pari Sopan työntekijää on katsomassa ovella, että kaikki sujuu sutjakkaasti. Päivittäinen leivän- ja ruoanjako on käynnissä.

Helsingin sosiaalipalvelukeskuksen johtaja Kirsi Huldén tervehtii, katsastaa, että kaikilla on hommat hanskassa ja siirtyy kanssani Sopan Kulmakahvilaan juttusille.

Humaania avustustyötä

Kirsille työ Sopan johtajana on varsin tuore – hän aloitti tehtävässä viime elokuussa.

– Toki Sopan toiminta oli entuudestaan tuttua, sillä tulin ohjaajaksi marraskuussa 2016. Mutta nykyinen työnkuva toi uusia asioita sisäistettäväksi. Paljon organisointia, Kirsi toteaa hymyillen.

Kirsi on koulutukseltaan sosionomi. Hänellä on monipuolista työkokemusta sosiaalisen työn eri kulmilta.

– Aloitin työurani lastensuojelussa ja opetustyössä, sillä lapset ja nuoret ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Seuraavana oli työ mielenterveyskuntoutuvien nuorten aikuisten kristillisessä hoitokodissa. Vuodet siellä olivat oikea oppikoulu – todellinen loikkaus oman mukavuusalueen ulkopuolelle! Pidin näistä nuorista paljon, ja se oli valtavan hienoa aikaa.

Sitten tulikin Sopan vuoro.

– Oltuani täällä muutaman päivän oli pakko todeta: ”Vau, miten mieletön paikka!” Minuun teki vaikutuksen hyvä yhteishenki – ja rakkaus ihmisiin, niin työyhteisössä kuin asiakkaitakin kohtaan.

Kirsille ihmisten kohtaaminen on auttamisen ydin.

– Tämä ei ole vain yksioikoista avustamista, vaan ihmisten kohtaaminen on keskiössä. Emme anna vain ruokaa, vaan pyrimme ohjaamaan ja neuvomaan. Tavoitteenamme on tarjota kokonaisvaltaista apua.

Pääasiallisina työmuotoina Sopassa ovat ajanvarauksella toimiva ruoka-apujakelu ja kaikille avoin leipäjakelu. Viime vuonna noin 15 000 ihmistä sai Sopasta ruoka-apua, ja leipäjakelussa oli 60 000 kävijää. Lisäksi Sopassa toimii kotiavustaja, joka vierailee vanhusten luona auttamassa kodinhoidossa ja asioinneissa.

– Meillä on myös tämä Kulmakahvila, joka on auki arkisin, paitsi torstaisin, jolloin meillä on opiskelijoiden ruokajakelu. Haluamme tukea vähäisillä varoilla eläviä opiskelijoita.

Palkitsevinta Kirsille on työyhteisö: kaksi sosiaaliohjaajaa, vastaanottovirkailija, kodinhoitaja, kaksi autokuskia ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen, STEA:n, varoilla palkatut kaksi nuorta.

– Meillä on lisäksi parikymmentä vapaaehtoista. Jotkut käyvät päivittäin, jotkut viikoittain tai harvemmin – mahdollisuuksiensa mukaan. He ovat meille korvaamaton apu, Kirsi toteaa lämpimästi hymyillen.

Sopan vapaaehtoisissa, työntekijöissä ja asiakkaissa on edustettuna monia kulttuureja, uskontoja ja elämäntapoja.

– Se on ehdottomasti rikkaus. Koska asiakaskuntamme on monikulttuurista, niin koen tärkeänä ja rikastuttavana, että työntekijämme ja vapaaehtoisemme edustavat monikulttuurisuutta myös. Avustustyö on humaania ja kaikenlaiset rajat ylittävää – se yhdistää ihmisiä.

– On hienoa huomata, miten emme keskity toistemme taustoihin, vaan puhallamme täällä yhteiseen hiileen. Syrjiminen ei kuulu tänne, Kirsi sanoo hymyillen ja kutsuu mukaan vapaaehtoiseksi:

– Tänne vaan tutustumaan! Aina saa tulla kysymään ja ottamaan selvää, olisiko tämä mielekästä sinulle.

Silmät auki

37-vuotias Ahmed Awad on yksi Sopasta mieleisen paikan löytäneistä.

Hän on Sopassa toista kertaa, nyt suomen kielen opintoihin kuuluvassa työharjoittelussa. Ahmed on kotoisin Irakista, jossa hän asui vuoteen 2015 saakka. Irakissa oli tahoja, joiden vuoksi hän oli hengenvaarassa, joten hän haki turvapaikkaa Suomesta. Viime kesänä turvapaikka-anomus hyväksyttiin, ja hän asuu nyt Helsingissä perheensä kanssa. 

Avustustyö on ollut aina Ahmedille tärkeää. Kotimaassaan hän toimi Irakin sosiaaliministeriön sertifioimassa avustusjärjestötyössä, joka oli keskittynyt erityisesti naisten ja vähävaraisten tilanteen parantamiseen tarjoamalla ruokaa, vaatteita ja koulutusta.

 Ahmed kokee työskentelyn Sopassa hyvin arvokkaaksi.

– Minulle on tärkeää, että voin olla yhteydessä ihmisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan tällaisella suoralla tavalla. On ilo auttaa ihmisiä ja haluan tarjota apua, niin paljon kuin pystyn. On motivoivaa nähdä, että on niin paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan toisia pyyteettömästi.

Ahmed on otettu hienosti vastaan, mistä hän on kiitollinen.

– Rakastan tätä paikkaa, Ahmed toteaa lempeästi hymyillen. Ahmed kuitenkin myöntää, että kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin:

– Toivon että ihmiset, joiden sydämen viha on sumentanut, avaisivat silmänsä ja tekisivät oikein. Olemme samanlaisia, kaikki yhtä arvokkaita.

Tulevaisuudelta Ahmed toivoo rauhallista perhe-elämää.

– Nyt kun perhe on jälleen yhdessä, toivon vain rauhallista kotielämää Suomessa ja sitä, että vaimoni ja poikani pääsisivät aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa. Uskon, että tulevaisuus tuo mukanaan hyviä asioita.

Hyviä toisillemme

Viimeisenä juttutuokiolle tulee Aksu Tervonen, joka toimii STEA:n tukemana Sopan työntekijänä ensi kevääseen asti.

Aksu on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi, ja maisterin opinnot ovat työn alla. Työ Sopassa on tarjonnut merkityksellistä tekemistä muutaman kuukauden mittaisen opintotauon ajaksi.

– On virkistävää olla potematta alituista syyllisyydentunnetta tekemättömistä opintotehtävistä, Aksu naurahtaa.

– Näinä kuukausina halusin tehdä jotain merkityksellistä. Tämä on hyvin ihmisläheistä työtä.

Aksun työ on monipuolista.

– Monet tehtävät ovat lentäviä, ihmiset siirtyvät tehtävästä toiseen tarpeen mukaan. Pääasiallisesti työskentelen ruoka-avun puolella. Meille tulee asiakkaita noin kolme vartissa. Aikataulu on koottu niin, että aikaa jää myös kohtaamiselle. Aina silloin tällöin jollakin on jotain sydämellään. Muun muassa eilen oli mukava tilanne, jossa pystyin olemaan avuksi. Kyseessä oli nuori mies, jolle omakohtaisten kokemusten perusteella osasin antaa neuvoa täydentävän toimeentulotuen hakemiseen.

Työympäristön moninaisuus on ollut Aksulle iloinen yllätys.

– Ennen saapumista ainoa huolenaiheeni oli, että onko tämä hyvin virallista ja jäykkää. Mutta ei, jengi on tosi ihanaa! Ja on iso etu, että tulemme monenlaisista taustoista ja että käytössämme on monia kieliä.

Vieraisiin kulttuureihin tutustuminen on Aksulla verissä. Viime keväänä hän oli opiskelijavaihdossa Prahassa, ja hän on harrastanut liftaamista. Liftaus on ollut erinomainen tapa tutustua ihmisiin ja paikkoihin pienellä budjetilla.

– Viime kesänä liftasin ystävän kanssa Fennoskandiassa. Aikaa kului kolme viikkoa ja matkasimme 3 600 kilometriä. Liftaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja sietokykyä: on kestettävä kylmää, kosteutta ja tylsyyttä.

– Sosiaalisesta näkökulmasta liftaaminen on avartavaa, mutta samalla hyvin intensiivistä, sillä vähimmäisoletus tilanteessa on, että on sosiaalisesti läsnä. Ystävän kanssa pystyimme vuorottelemaan ja nukkumaan hyvällä omallatunnolla. Lähtökohtaisesti kyydintarjoajat ovat sosiaalisia ihmisiä, mutta eivät kaikki – mukana on ollut myös ujoja humanisteja, Aksu naurahtaa.

– Seikkailut ovat kivoja, mutta nyt on aika nauttia arjesta. Kevääseen asti olen täällä, ja sitten katson mihin elämä vie.

 – Toiveissa on maisterintutkinnon suorittaminen ulkomailla. Esimerkiksi Wienin yliopiston sosiaalisen ympäristötaloustieteen ala kuulostaisi hyvin kiehtovalta.

– Haluan ymmärtää, miksi maailma on rikki. Ajattelin jossain vaiheessa pelastaa maailman, Aksu iskee silmää ja jatkaa, – mutta sillä välin olen hyvin täpinöissäni tästä duunista! Tässä pääsee tekemään hyvää ”sormet sopassa” -tyylisesti, käytännön tasolla. Lähimmäisenrakkaus on ainoa, jolla on väliä, sillä olemme täällä yhdessä. Ollaan hyviä kanssaihmisille – toisillemme!

Toni Kaarttinen
Kuvat:
Toni Kaarttinen 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä