Sotahuuto 130 vuotta - Joulupadat (1907)

image description
Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin.
Sarjamme päättyy joulupatauutisiin. Alkuvuodesta 1907 iloittiin ja ihasteltiin joulukuussa pidettyä ihka ensimmäistä joulupatakeräystä. Kerätyllä 3 500 markalla pystyttiin tarjoamaan 500 köyhälle jouluvasu, ja 700 markkaa jäi vielä myöhemmin jaettavaksi.


SOTA - HUUTO N:o 1. 1907   |   Lauvantaina 5 p:nä Tammikuuta

Ylisihteerin muistiinpanoja 

P. M. 22. p. Jouluk. 1906.

”Joulupadat,” jotka muutamina päivinä ennen joulua ovat olleet pystytettyinä 10 eri paikassa pääkaupungissamme, olivat jotain vallan uutta helsinkiläisille. Siitä huolimatta he ymmärsivät tarkotuksemme, ja myötätuntoisuus, jota ovat osottaneet köyhiä kohtaan, on ollut vallan liikuttavaa, samalla kun me ilolla olemme huomanneet kansan luottamuksen pelastusarmeijaan, joka tässä suhteessa on ikäänkuin annettujen lahjojen hoitajana.

Kun ne 4–500 köyhää jouluaatto-aamuna saavat vasunsa – kukin vasu sisältää ruokavaroja noin 5 mk. edestä – voi yleisö iloita antimistaan, samoinkuin rakkaat toverimme päämajassa, yhteiskunnallisessa työssä, sekä osastojen upseerit ynnä muutamat sotilaat, jotka ilolla ja halullisesti uhrautuivat seisomaan vuoronsa ”patojen” ääressä, tuntevat varmaan olevansa tuhatkertaisesti palkitut vaivastaan.

Sydämellinen kiitos köyhien puolesta kaikille, jotka ovat auttaneet tämän hyvän tuloksen saavuttamisessa.

Toimitukselta.

Kaikki päämajan upseerit aina eversteistä ja ylisihteeristä asti samoinkuin yhteiskunnallisen työn toverit, osasto-upseerit ja muutamat sotilaat ovat olleet eri vuoronsa ”joulupadoilla” vahtina. Varsin hupaisaa se vaan on ollut. Eivät ole öilläkään joulupadat mielestä menneet. Ihmisiä ja patoja ja rahaa – sellaista sitä on unissakin nähty.

Kuvan ”joulupadasta” vahtinensa Senaatintorilla painatamme Sotahuutoon, että lukijat maaseudullakin näkevät minkälainen merkillinen kalu se on.

SOTA - HUUTO N:o 3. 1907  |  Lauvantaina 19 p:nä Tammikuuta.

Joulupadat

asetettiin ylös keskiv. 19 p. Jouluk. Klo 3 i. p. 10 eri paikkaan pääkaupungissa. Niitä pantiin Senaatintorille, Erottajalle, Katajanokalle, Kauppatorille, Esplanaadille, Pasaasiin, Hakaniemen torille, Kauppahallin edustalle ja Ylioppilastalon viereen.

Se ensimmäinen joka laskin lantin pataan, oli yksi poliisiviranomaisista. Erääseen toiseen pani ensimmäisen ”lyhteen” pieni sanomalehti poika. Hyvin tehty, pieni ystävä! – Ja sitten se alkoi oikein totuudessa. Nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät – kaikki tahtoivat antaa.

Todella liikuttavaa nähdä miten myöskin ne varattomat panivat heidän 5 ja 10 pennin lanttinsa ja ilolla katsella miten varakkaat täyttivät patoja päivä päivältä.

Ja lapset – no tietysti heidän piti olla mukana! ”Isä, mikä tuo on,” sopersi pieni kultakiharainen tyttö isälleen, osoittaen pataa ylioppilastalon lähellä, jossa silloin satuin olemaan vahtina. ”Se on pata, johon kootaan rahaa köyhille jouluksi,” vastasi isä. ”Etta tahtoo myöskin panna sinne.” Juu, Etta sai panna. – Kiitos, pikku Etta!

Pieni poikanen seisoi suu avoinna silmät selällään ja kädet housuntaskuissa, tutkien pataa oikein tarkasti ja tavaten ilmoitusta: köy-hil-le jou-luk-si. ”Kuuletkos,” sanoi hän ens. Sjöblomille, joka seisoi vahtina sen padan vieressä; ”kuuletkos, siihen pataan pitäis panna jotain, mutta ei ole lanttia – jos tästä menisi kotiin äidiltä saamaan,” – ja samassa tuokiossa oli poika jo pitkän matkan päässä – matkalla kotiin äidin luo lantia pyytämään.

Työvaatteisiin puettu mies lähenee pataa ja lukee: ”köyhille jouluksi.” – ”Joka köyhää auttaa, hän lainaa Herralle; olen itse köyhä, mutta” – ja samalla helisi lantti padassa.

”Saakos antaa vaskea?” sanoi yksi vanha herttasen näköinen mummo. – ”Kyllä, kiitos, kernaasti.” – Hän pani viisi 10 pennin lanttia, kaikki mitä oli jäänyt yli toriostoksista – ja näytti äärettömän tyytyväiseltä.

Ajuri, joka toi patoja kotiin iltasella, piti että se maksaisi 1:50, ”mutta koska hevonen on minun, niin se ei maksa mitään, voin ehkä sillä tavalla auttaa tykö keräyksessä.” – Kiitos, ajuri N:o(?)!

Venäläisten huomio kiintyi ilmoitukseen, jossa seisoi: ”Dlja bednij k roschdestvu” ja tuon tuostakin kuuli: ”Ah, harascho!” Venäläiset sotilaat tulivat myöskin sangen usein uhraten kopeekkansa, varakkaampien pannessa enempi.

Yksi vanhanpuoleinen herrasmies tuli kadun poikki, huomattuaan valon lyhdystäni. – ”Hyvää iltaa. Mikä laitos se on?” – Se on pelastusarmeijan ”joulupata.” – Vai niin, vai niin, vai se se nyt on, josta olen lukenut lehdissä. Sepä onkin soma. Aika hyvä, aika hyvä. Kaikenlaista te keksittekin.” Pantuaan sitten kauniin summan pataan, sanoi hän ystävällisesti: ”hyvästi, hyvästi. Älkää nyt vilustako itseänne jouluksi tässä purevassa tuulessa, se ei olisi yhtään hauskaa.” ”Ei, ei!” kiiruhdin minä vakuuttamaan ystävälliselle herralleni, hänen kulkiessaan eteenpäin ja vielä itsekseen puhuessaan: ”mainion hyvä, mainion hyvä – .”

Kultaa, hopeata ja vaskea, 5, 10, 20 ja 50 markan seteleitä satoi patoihin. Ja voiko lukija arvata kuinka suuri tulos oli koko keräyksestä?

Smk. 3,514:19!

Kaunis summa, eikö totta! Tämä kaikki kolmena kokonaisena ja kahtena puolena päivänä.

Kiitos, sydämellinen kiitos jokaiselle antajalle!

Eräs sanomalehden toimittaja maassamme arveli että pelastusarmeijalaiset ovat kaikkein kekseliäimpiä ihmisiä joita hän on tavannut. Miten lieneekään on se kuitenkin totta, että rakkaus tekee ihmisen kekseliääksi. Ja me, pelastussotilaat, me mielimme rakastaa kanssaihmisiämme, ei ainoastaan sanoilla ja kielellä, vaan työssä ja totuudessa. Rakastaa, ei ainoastaan heidän sielujansa, vaan pitää huoli myöskin heidän ruumiistaan. Auttakoon meitä Herra että se aina niin olisi ja että hän yksin kunnian saa.

H. (lyhennelmä)

Tili Pelastusarmeijan

joulupadoista.

Tulo padoista Smk 3,514: 19
Menoja: 500 vasullista leipää, voita, lihaa, kahvia, sokeria, ryynejä, sekä joululehti à 5:30  2,650 :-
Patoja, telineitä, lyhtyjä, kynttilöitä 107: 45
Ilmoituslehtiä, piletteja vasujen noutoa varten 41: 25
Ajureille ja raitiotiepil. patojen noutoa varten 18: 80
Kahvia patojen luona oleville vahdeille 14: 95
2,832: 35

Jäännös uudesti jaettavaksi köyhille.   681: 74
Smk. 3,514: 19

Helsinki, 31 p.Jouluk. 1906.

W:m H. Howard.
Pelastusarmeijan johtaja Suomessa.

Carl Breien Ylisihteeri.          
H. Fagerström Kasööri.

Julaistessamme täten tilin joulupatakeräyksestä, käytän samalla tilaisuuden ilmituoda lämpimimmän kiitokseni kaikille, jotka ovat auttaneet meitä saavuttamaan tämän hyvän tuloksen keräyksellämme, ja jonka kautta me olemme saattaneet rientää avulla ja samalla suuremmalla jouluilolla moneen köyhään kotiin.

Jälellä oleva määrä käytetään talven aikana samaan tarkotukseen.

Siunatkoon Jumala jokaista antajaa!

Palvelijanne
W:m H. Howard. 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä