Reilumman yhteiskunnan puolesta

image description
Jari Karppinen on Pelastusarmeijan uusi sosiaalisen työn esimies. Hän aloitti tehtävässä mitä kummallisimpana aikana koronapandemian ollessa hurjimmillaan. – Olen ennenkin aloittanut uusissa töissä, mutta on tämä ollut hyvin poikkeuksellinen aloitus!

Jari Karppinen onsyntyjään Muhokselta Oulun kupeesta. Elämä on kuitenkin 57 vuoden aikana kuljettanut Jaria pitkin Suomea, ja tätä nykyä koti löytyy Mäntsälästä. Hän asustaa vaimon kanssa kaksin, tytär on jo lentänyt pesästä.

Jari aloitti toukokuussa Pelastusarmeijan sosiaalisen työn esimiehenä. Hän toimii esimiehenä 12 yksikön johtajalle ja on vastuussa myös sosiaalisen työn kehittämisestä. Jarilla on sosionomin koulutus sekä ylempi ammattikorkeakoulututkinto terveyden edistämisen koulutusohjelmasta.

Mikä saisinut kiinnostumaan alasta?

– Mielenkiintoinen kysymys! Kyllä taustalla on aina ollut halu auttaa toista ihmistä ja tehdä töitä sen eteen, että olisimme entistä tasa-arvoisempia, eikä kukaan tippuisi veneestä matkalla.

Jarilla on ollut mielenkiintoinen työhistoria. Varsinaisen työuransa hänaloitti SOS lapsikylä ry:ssä, jossa hän teki itsenäistymisikäisten nuorten parissa laitostyötä. Sitä seurasi viisitoista vuotta töitä nuorisoasumisen kehittämiseen ja tukeen liittyvissä kysymyksissä. Viimeiset seitsemän vuotta Jari on ollut mukana toteuttamassa valtakunnallisia kehittämisohjelmia (Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma ja Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE).

– Ne olivat ympäristöministeriön koordinoimia ohjelmia, joihin he ostivat palvelun edustamaltani osuuskunnalta. Se oli koordinoivaa verkostotyötä – verkostojen kokoamista kaupunkien, valtion ja kolmannen sektorin kanssa. Yhteisen tahtotilan rakentamista ja yhteiseen päämäärään ponnistamista. Tuona aikana tutustuin myös Pelastusarmeijaan, erityisesti sen asunnottomuustyöhön. Aiemmin en juuri tuntenut Pelastusarmeijaa, paitsi Joulupadan... senhän tuntevat kaikki! Jari toteaa hymyillen.

Asunto ensin -periaate oli asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman keskiössä.

– Jos haluamme hoitaa asunnottomuutta, meidän täytyy tarjota ensin asunto. Ei auta, jos tarjoamme palveluita, jollei asuntoa ole. Se on perustarve, joka täytyy tyydyttää. Kun asuminen ja siihen liittyvä turva on olemassa, niin silloin on mahdollisuus muidenkin asioiden ratkaisemiseksi.

Asunto ensin -periaate on toiminut hyvin Suomessa. Minkä uskot olevan menestyksen salaisuus?

– Tietääkseni Euroopassa, jakenties koko maailmassa, on vain kaksi maata – Suomi ja Norja – joissa asunnottomuus on viime vuosina laskenut. Jos katsomme, mitä näillä kahdella maalla on yhteistä, niin molemmissa maissa on hyvin vahva sosiaali- ja terveyssektori: hyvinvointivaltio. Molemmissa maissa on hyvä valtion tukema asuntotuotantokanta, ja lopuksi molemmilla on pitkäkestoinen valtakunnallinen ohjelma, joka rakentuu asunto ensin-periaatteelle.

– Kymmenen vuotta sitten tämä ei ollut lainkaan itsestäänselvyys, eikä se ole monessa paikassa vieläkään. Se on iso ajattelutavan muutos. Ennen puhuttiin portaittaisesta mallista. Jos ajatellaan esimerkiksi päihdekuntoutusta, niin se tarkoitti, että sinun pitäisi lopettaa päihteiden käyttö päästäksesi päihdehoitoon ja saadaksesi asunnon. Eikö olekin aika hurja vaatimus? Se piti ansaita. Mutta silloin se on tuntunut itsestäänselvyydeltä…

Poikkeuksellinen aloitus

Jari Karppinen aloitti uuden tehtävänsä Pelastusarmeijan sosiaalisen työnesimiehenä mitä kummallisimpana aikana toukokuun alussa koronapandemian ollessa hurjimmillaan.

– Epidemia on muuttanut yhteiskunnan toimintaa radikaalisti. Työpaikoilla ei esimerkiksi ole ihmisiä paikalla, vaan he ovat kotona etätöissä. Se, että opin tuntemaan ihmiset ja sen, mistä kaikki tieto löytyy, on vaatinut ylimääräistä aikaa ja vaivaa. Olenennenkin aloittanut uusissa töissä, mutta on tämä ollut hyvin poikkeuksellinen aloitus!

– Tosin ihmiset ovat ottaneet minut hyvin sydämellisesti vastaan!

Miten Pelastusarmeijan kristillisyys näyttäytyy sinulle?

– Työhaastattelussa kysyttiin, onko tämä minulle ongelma. Tiedustelin, että pitäisikö olla? Ihmisillä on erilaisia vakaumuksia, ja kunnioitan sitä. Uskon, että uskonnon avulla on moni muun muassa raitistunut. Uskolla on paljon annettavaa ammatillisen työn rinnalla. Parhaassa tapauksessa lopputulos on enemmän kuin osiensa summa. Itse kuulun kirkkoon, mutta myönnän, että olen hiukan laiska kirkossakävijä, Jari toteaa hymyillen.

Millainen on johtamisfilosofiasi?

– Pyrin olemaan kannustava, rohkaiseva ja mahdollistava johtaja. Mieluummin vähän lähempänä kuin liian kaukana, vaikka fyysistä välimatkaa olisikin. Toivon, että minuun uskalletaan aina ottaa yhteyttä, kun on tarvetta, ja voimme yhdessä pohtia ratkaisuja. Tehtäväni on varmistaa, että työntekijöillä on mahdollisimman hyvät edellytykset tehdä työnsä.

– Toki johtajana on myös tehtäviä, jotka on vaan tehtävä. Katsoa, että prosessi etenee, ja joskus joutuu tekemään ikäviäkin päätöksiä. Koronapandemian vuoksi yksi ensimmäisistä käsiteltävistä asioista oli yt-neuvottelut, mikä ei tietenkään ollut lainkaan mukavaa. Varsinkaan kun en edes vielä tuntenut ihmisiä. Mutta minun täytyy sanoa, että ihmiset ovat ymmärtäneet äärimmäisen hyvin tämän poikkeuksellisen tilanteen.

Minkä näet Pelastusarmeijan sosiaalisen työn kantavana voimana?

– Pitkä perinne, rautainen ammattilaisuus ja hengellisyys, jolla voidaan tuoda lisäarvoa. Voima on siinä, miten nämä asiat yhdistetään niin, että ne tukevat toisiaan ja vievät kohti yhteistä päämäärää.

Ennakkoluulotonta asunnottomuustyötä

Jari Karppisesta on ollut ilo nähdä Pelastusarmeijan asunnottomuuspalveluiden ennakkoluuloton ote työhönsä.

– Kun pidimme asumispalveluyksiköiden johtoryhmän kesken ensimmäisen etäneuvottelun, tuntui kuin olisi tullut kotiin. Kieli ja fiilis olivat tuttuja. Katselin juuri, millaista asunnottomuustyötä Pelastusarmeijassa on tehty, niin siinä on paljon hyvää. On uskallettu ottaa riskejä ja lähteä mukaan asunto ensin-malliin ennakkoluulottomasti.

Pelastusarmeijan tuetun asumisen PATAS-toiminta on Jarista äärimmäisen mielenkiintoista, ja hän näkee siinä valtavasti potentiaalia.

– Olen tehnyt ja ollut vetämässä kotiin vietävää tukityötä, ja minulla on erityistä sympatiaa tätä toimintamuotoa kohtaan. On myös mielenkiintoista pohtia, miten näitä asunnottomuuspalveluja voisi yhdistää. Tiedän, että tätä kehitystyötä ollaan jo tekemässä. Edellisessä tehtävässäni teimme paljon työtä miettien, mitkä ovat tulevaisuuden asunnottomuustyön painopisteitä. Asunto ensin 2.0 oli sen julkaisun nimi. Pelastusarmeija oli myös mukana tässä verkostossa. Pohdinnassa nousi esiin kotiin vietävän tuen tärkeys, ja vielä niin, että mukana voisi olla eri alan ammattilaisia. Nykyisin sitä toteuttavat yleensä sosiaaliohjaaja tai terveysalan ammattilainen, mutta mukana voisi olla myös kokemusasiantuntijoita, vapaa-ajanohjaajia, päihdetyön ammattilaisia, mielenterveystyön asiantuntijoita, kuntouttavan työn ohjaajia. Tulemme jälleen Pelastusarmeijan perustehtävän ytimeen –siihen, miten pystyisimme kokonaisvaltaisesti kohtaamaan ihmisen.

Tässä Jari näkeekin kehityskohdan:

– Palvelujärjestelmä on Suomessa edelleen hyvin sektoroitunutta. Olemme ottaneet hyviä askelmia sen hälventämiseksi, mutta meillä on vielä kehitettävää siinä, miten asiakastarve voisi aidosti ohjata palvelujen organisointia.Ihmisiä valitettavasti tippuu palveluiden väleihin. On pystyttävä entistä paremmin vastaamaan ihmisten tarpeisiin.

Koronan tuomat sosiaaliset haasteet

Viime kuukausina maailmassa on myllännyt koronaviruksen aiheuttama Covid-19-tauti, joka aiheutti yhteiskunnallisella tasolla paljon ongelmia. Jari näkee, että tämä tulee heijastumaan suuresti myös Pelastusarmeijan tekemään sosiaalisen työhön:

– Valitettavasti sosiaalityön tarve tulee kasvamaan monella tavalla, siitä kuuluu jo ääniä: päihteiden käytön kasvu, heikossa asemassa olevien lapsien kokema väkivalta, perheiden kiristyvä taloudellinen tilanne. Kriisin akuutti vaihe kysyy paljon niin valtion, kuntienkuin kolmannen sektorin voimavaroja, mutta samalla pitäisi löytää panostusta siihen, että voimme katsoa tulevaisuuteen ja varmistaa, etteivät ihmiset tippuisi yhteiskunnan rattailta.

– Jos etsimme tapahtuneesta jotain hyvääkin, niin nämä verkostoitumismallit, miten elektronisesti voimme tuottaa palveluja, on asia, jolla voimme säästää resursseja ja tuottaa uusia toimintoja. Positiivisena esimerkkinä haluan tuoda esiin lasten lomakodin, joka leirien peruuntuessa tuotti monipuolista korvaavaa toimintaa: sosiaalisen median materiaalia, avuntuontia perheille kotiin, lähitoimintaa ja retkipäiviä. Sellainen lisäarvo tällaisella vaikealla ajalla on, että se pakottaa meidät ajattelemaan uudella tavalla.

Miten uskot koronaepidemian vaikuttavan suomalaiseen asunnottomuustilanteeseen?

–Tämä tilanne on nostanut asunnottomuuden kohtuuttomuuden esille. Meille kaikille on annettu ohje ”pysy kotona”. Mitä jos kotia ei ole? Monet asunnottomat ovat asuneet ystävien ja tuttujen luona, mutta nyt ymmärrettävästi se ei ole mahdollista. Myös monet paikat, joita katuasunnottomat ovat käyttäneet, kuten kirjastot ja matalankynnyksen tukipisteet, ovat olleet suljettuina. Kauppakeskuksetkin ovat olleet osittain kiinni. Onneksi kaupungit ovat aktivoituneet lämpimän ruoan tarjoilemisessa ja myös kolmannen sektorin toimijat ovat käynnistäneet uusia toimintoja. Tilanne on näille ihmisille kohtuuton, ja sairastuessa pitää olla hyvin kipeä, että pääsee sairaalahoitoon. Mutta missä asunnottomana sairastat miedomman virusmuodon? Nyt kaupunki on onneksi järjestänyt majoitustiloja, mutta toinen kysymys on, ovatko tarvitsevat löytäneet nämä palvelut.

Pelastusarmeijallekaan tulevat ajat eivät tule olemaan helppoja.

– Ihmisten lisääntynyt avuntarvetuo painetta, ja ongelmana on myös asiakkaiden tavoittaminen. Monet ovat tämän kriisin myötä kadonneet palveluista, ja heidät on löydettävä uudestaan. Myös taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa. Eikäpidä unohtaa työntekijöiden jaksamista.

Kohti reilumpaa yhteiskuntaa

Ettei haastattelumme päättyisi kaiken alleen peittävään koronakeskusteluun, tiedustelen Jarilta lopuksi, millaisista asioista hän nauttii haastavan työn vastapainoksi.

– Olen äärettömän innokas liikkuja ja pelaan säännöllisesti sulkapalloa vaimoni kanssa sekanelinpelissä. Vuosikymmeniä olemme kyenneet sovussa pelaamaan verkon samalla puolella, Jari naurahtaa ja jatkaa: – Veneily- ja kalastuskausi on myös tärkeä akkujen lataaja, ja omakotitalossa on pihapiirissä aina puuhattavaa.

– Matkustaminen on myös mukavaa ja toivon, että siihen voi jollain lailla vielä palata. Pääsiäisenä minun piti olla Norwichissa katsomassa Teemu Pukin peliä, mutta sattuneesta syystä näin ei tapahtunut. Toivon, ettei palattaisi siihen mistä lähdettiin ennen kevättä, vaan askeltaisimme kohtireilumpaa yhteiskuntaa niin ihmisten kuin luonnonkin kannalta. Otetaan toisemme ja maailmamme paremmin huomioon. Yhdessä kaikki on mahdollista!

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen                


    Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

    Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

    Tilaa Sotahuuto tästä