Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin.

Vankilalähetystyö on aina ollut merkityksellistä Pelastusarmeijan toteuttamaa työtä niin Suomessa kuin maailmallakin. Kahdessa 1920-luvun uutisnostossa Sotahuuto esittelee vankien parissa tehtyä hengellistä työtä.

Sotahuuto n:o 2 1923   |   Lauantaina 13 p:nä Tammikuuta

Kenttäsihteeri,

mukanaan muutamia VI osaston tovereita, muistaa vankeja.

 
Maamme vankilaviranomaiset ovat ystävällisesti suhtautuneet Pelastusarmeijan käynteihin eri vankiloissa, ja vaikkakin nämä käynnit ovat supistuneet pääasiallisesti laulu-tervehdyksiin, niin uskomme niiden vaikutuksen olevan iäsarvoisen monelle vangeista.  Sanotaan yksinäisyyden olevan hyvän kasvattajan ja jos kenen, niin vangin maailmassa on yllin kyllin yksinäisiä hetkiä, ja näillä ei liene niinkään vähäinen merkitys heidän sisäiseen kasvuunsa.

Siksipä Pelastusarmeijan laulajat, huolimatta rajoitetuista tilaisuuksistaan toimia vankilamuurien sisällä, ovat uskossa laulutervehdys-käynneillään kylvänneet Sanan siementä luottaen näitten yksinäisten hetkien kypsyttävään vaikutukseen.

Saman uskon kannustamana työskentelevät nekin, joille vankien sielun hoito on uskottu. Tämä ilmeni siitä lämminhenkisestä keskustelusta, mikä brigadööri Randelinilla oli Söörnäisten kuritushuonevankilan pastorin kanssa vankilan kansliassa sunnuntaiaamuna 17 p. jouluk. Brigadööri Randelin, vankien lämmin ystävä, oli näet taas joukkoineen laululla ilahduttamassa mainitun vankilan vankeja, ja sill’aikaa kun miehet vaihtuivat kirkossa – oli näet jo yhdelle ryhmälle laulettu – oli ystävällinen pastori Palomäki pyytänyt laulajat kansliahuoneeseensa, missä vankien asia herätti monta sydämellistä ajatusta läsnäolleissa. Ja jos ennen oli poistuttu vankilasta hartaalla toivolla, että Pelastusarmeija maassamme, kuten monessa toisessa maassa, saisi vapaammat kädet toimia vankien keskuudessa, poistuttiin sitä nyt samalla myöskin toivoen, että laulumme olisivat ei vain valmistaneet vaihtelua vankilaelämän harmauteen, vaan herättäneet iäisajatuksia, mitkä yksinäisyys kypsyttää iäiseksi elämäksi jollekin – monelle – vankilan muurin sisäpuolella olijaille.

L.R.

Sotahuuto N:o 17   |   Huhtikuun 28 p. 1928 Vankilalähetys-numero.

Pelastusarmeijan osasto vankilassa.

Uutta Pelastusarmeijan historiassa on se, että Pentridgen kuritushuoneella, Melbournessa, vihittiin 50 miesvankia pelastussotilaiksi. Komendööri Whatmore johti vihkimisen. Täten muodostui Armeijan ensimmäinen vankilaosasto Austraaliaan. Kaikki ne miehet, jotka täten vankilatovereittensa läsnä ollessa tulivat pelastussotilaiksi, tunnustivat tulleensa pelastetuiksi Pelastusarmeijan vankila-kappalaisen johdon alaisena. Siinä määrin kuin vankilan kuri sallii, toimii tämä osasto toisten Pelastusarmeijan osastojen tavoin omine lippuineen, omine kersanttimajureineen, omine laulu-prikaateineen ja soittokuntineen ja pitää yksityisiä sotilaskokouksia ja ”yleisiä” kokouksia, joihin jälkimmäisiin muutkin vangit pääsevät. Tämä luonnollisesti tapahtuu vankiloiden tarkastajan ja vankilan johtajan luvalla.

Tavallisen salvatsionistiunivormun sijasta kantavat nämä sotilaat kolmeväristä armeijanauhapätkää takissaan.

Ylhäällä oleva kuva kuvaa komendööri Whatmoren johtamaa vaikuttavaa sotilasvihkimistä vankilassa. Sen on piirtänyt salvatsionistitaiteilija Joseph Hoy, joka kuuluu austraalialaisen ”Sotahuudon” toimitusstaapiin.

---

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä