Vankilalähetystyössä usko tuo toivon

image description

Pelastusarmeija on ollut toteuttamassa vankilalähetystyötä jo yli sadan vuoden ajan. Nykyään Pelastusarmeija kuuluu Suomen kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen vankila- ja kriminaalityön yhteistyöorganisaatioon Prison Fellowship Finlandiin. Pelastusarmeijan vankilatyön vastuu-upseeri Markku Tulander ja Helsingin osaston johtaja, kapteeni Esa Nenonen kertovat tästä tärkeästä toivoa tuovasta työmuodosta.

Kansainvälisesti Pelastusarmeijan vankilalähetys sai alkunsa 1800-luvulla Australiassa toimintana, jossa pelastusarmeijalaiset olivat vankien vapautuessa heitä portilla vastassa. Vangeille järjestettiin työpaikkoja muun muassa halkotarhoista. Tästä toiminta laajeni ympäri maailman, ja vankilalähetys on edelleen yleinen ja tärkeä Pelastusarmeijan työmuoto kaikkialla.

Suomessa Pelastusarmeijan upseerit ja sotilaat vierailivat vankiloissa jo heti alkuvuosista lähtien, mutta virallisemmin työ alkoi 1920-luvulla Turussa. Vangit tiedustelivat, voisiko paikallinen Pelastusarmeija tulla tekemään vierailuja. Siitä alkoivat säännöllisemmät käynnit maamme vankiloissa.

–  Joskus menneisyydessä pelastusarmeijalaisilla oli saarnakielto. He kuitenkin kertoivat ihmisille Jeesuksesta ja saivat sakkoja siitä hyvästä. He kokivat sen vääryytenä ja jättivät sakot maksamatta, ja sen seurauksena joutuivat vankilaan, toteaa kapteeni Esa Nenonen . – Vanhoina aikoina Pelastusarmeijan ydinjoukko oli myös hyvin syvältä pelastunutta. Ihmisiä, jotka olivat pimeyden voimia kohdanneet.

– Vankilatyö tapahtuu itsestään selvästi vankiloissa, mutta osaksi tätä voi myös mieltää työmme asumispalveluissa ja sosiaalipisteissämme, sillä asiakkaina käy paljon entisiä vankeja. Vankiloiden sisällä tehtävä työ on siis vain osa kokonaisuutta. Mutta se, että saadaan yhteys jo vankilassa ollessa, helpottaa avuntarvitsijoiden tavoittamista ja yhteyden rakentamista, muistuttaa vankilatyön vastuu-upseeri, kapteeni Markku Tulander .

Parantumattomasti hengellinen

Pelastusarmeija on osa Suomen kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen vankila- ja kriminaalityön yhteistyöorganisaatiota, Prison Fe llowship Finland ia. Kirkkokuntien vankilatyötä esitellään kirkotvankiloissa.fi  -sivustolla. Sivustolla verkoston jäsenet voivat jakaa myös omaa materiaalia. Vankilamaailma uudistuu jatkuvasti, ja Hämeenlinnan uudessa vankilassa vangeilla on mahdollisuus käyttää nettiä rajatusti. Esimerkiksi Kirkot vankiloissa -sivustolle he pääsevät.

Vankilatyön vastuu-upseeri Markku Tulander kuuluu organisaation hallitukseen:

– Prison Fellowship Finlandin kautta olemme yhteydessä rikosseuraamuslaitokseen ja valtion viranomaistahoihin. Meillä on edustus neuvotteluelimissä, joissa keskustellaan kristillisen vankilatyön toteuttamisesta vankiloiden sisällä. Olemme muutenkin ajan hermolla, ja seuraamme, mihin vankeinhuolto on Suomessa kehittymässä ja suuntautumassa. Teemme tiiviistä yhteistyötä valtiovallan kanssa.

Vankilalähetiksi ryhtyminen edellyttää tänä päivänä koulutusta, jonka Prison Fellowship Finland järjestää.

– Vankilalähetyskoulutus on hyvä ajatus nuorelle opiskelijallekin. Kurssin opinnot tuovat hyväksiluettavaksi viisi opintopistettä tiettyihin sosiaalialan oppilaitoksiin. Koulutukseen sisältyy kahden vuoden aikana kaksi viikonloppua, jolloin olemme yhdessä, ja muutoin kotona suoritettavia etätehtäviä.

– Eräs pelastusarmeijalainen lähettimme kertoi, että hänelle oli silmiä avaavaa huomata, miten paljon vankilalähettejä Suomessa on. Hän on sitä vangeillekin jakanut, miten monipäinen joukko ihmisiä haluaa työskennellä heidän hyväkseen ja rukoilla heidän puolestaan. Koulutuksessa on kerrallaan 40 opiskelijaa, joten vuosien saatossa sadat ovat käyneet kurssin läpi.

Pyydän Markkua kuvaamaan vankilalähetyksen perimmäistä tavoitetta:

– Meillä on hyvin sama tavoite kuin koko vankienhoidolla, eli autamme ihmisiä päihteettömään ja rikoksettomaan elämään. Sillä erotuksella, ettemme halua pelastaa ihmistä vain tässä elämässä, vaan myös ikuisuudessa. Lisäämme sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen kokonaisuuteen myös hengellisyyden. Erään vankilapastorin sanoin: ihminen on parantumattomasti hengellinen, Markku toteaa hymyillen.

– Rikosseuraamuslaitoksen johtokin on julkilausunut, miten he arvostavat tätä työtä sen vaikuttavuuden vuoksi. Eräs vankilanjohtaja on todennut, että yksittäisen vangin tullessa uskoon koko osaston ilmapiiri saattaa muuttua ja väkivalta vähentyä.

Suomessa toimii kristillisiä päihdekuntoutusosastoja, esimerkiksi Vaasan vankilassa. Tämän puolen vuoden kurssin suorittaneiden keskuudessa rikosten uusiutumisen on havaittu olevan yleistä tasoa vähäisempää.

– Koska tähän hakeudutaan itse, ja näihin on paljon kysyntää, niin se edellyttää hakijalta vahvaa motivaatiota. Siksi on vaikea sanoa, johtuuko uusintarikosten vähentyminen tästä motivaatiosta vai puhtaasti uskon vaikutuksesta. Positiivista kehitystä joka tapauksessa. On myös tutkittu, että 20–30-vuotiaiden vankien suhtautuminen hengellisyyteen on paljon positiivisempaa kuin sen ikäisillä nuorilla yleisesti.

Korona-aikana vankilavierailut ovat olleet kiellettyjä. Markku ymmärtää syyn:

– Vankiloissa ovat tämän yhteiskunnan vähäosaisimmat ja sairaimmat, joten siksi heitä on suojeltava tartunnoilta kaikin tavoin. Vankien koulutustaso on alhainen, ja jos päihteet lasketaan psyykkisiksi ongelmiksi, niin 100 % vangeista kärsii niistä.

Psyykkiset oireilut ovat hienovaraisempia oireiluja, kuten neuropsykologisia häiriöitä ja adhd:tä.

– Selkeitä, laajoja mielenterveysongelmia, kuten harhaista skitsofreniaa ei vankiloissa esiinny, sillä mielentilatutkimus toimii Suomessa hyvin. Ymmärrystä vailla ei tuomita vankilarangaistukseen, vaan ohjataan pakkohoitoon. Lähtökohta on, että ihmisen on ymmärrettävä tekojensa seuraukset, jotta hänet voidaan tuomita. Päihteillä siihen tilaan itsensä ajava ei siitä kuitenkaan vapaudu, sillä tällaisia tekoja ei tehdä ”kännissä ja läpällä”.

Inspiroivat vankilalähetyspäivät

Koulutuksen ohella toinen Prison Fellowship Finlandin toteuttama tärkeä toimi on valtakunnalliset vankilalähetyspäivät. Koronaepidemiatilanteen vuoksi päivät järjesteään seuraavan kerran 5.–7.11.2021. Tänä vuonna on kuitenkin luvassa hengellisen vankilatyön päivä  verkkotapahtumana lauantaina 21.11. Lisätietoa sivustolla: kirkotvankiloissa.fi

Organisaation jäsenet järjestävät vuorotellen vankilalähetyspäivät, ja seuraavasta vastuussa on evankelisluterilainen kirkko ja tapahtumapaikkana Hermannin Diakoniatalo Helsingissä. Viikonlopun pääjuhlassa on vuosittain ollut kunniavieraana kansanedustaja tai ministeri, ja näin on toive myös ensi vuonna.

– Haluamme tuoda esiin, että tämä on myös ihan tavallinen hengellinen viikonloppu. Teeman kärki vain sattuu olemaan vankilatyö. Vankilalähetyspäivät ovat hyvä tilaisuus. Sinne saapuu myös vankeja, ja on inspiroivaa kuulla, miten usko on tuonut mukanaan toivon ja miten elämälle on alkanut löytyä uusi suunta jo vankeusaikana.

Toivon välittäjä

Vankilatyön ytimessä on vankilalähettien arjen toiminta, vankilavierailut. Pelastusarmeijassa vankilavierailuja toteuttavat paikallisten osastojen vastuuhenkilöt tai tiimit. Vierailujen sisältö on hartauksien ja ryhmäkeskustelujen järjestämistä. Vankiloissa, joissa vangit istuvat rangaistustaan pitkäaikaisemmin, myös yksittäisten vankien tapaamiset ovat pienissä määrin toteutettavissa.

– Ennen meillä oli vankilalähettejä, kuten majuri Ilkka Nummela , jotka kiersivät maan eri vankiloissa. Koska nykyään vangit useimmiten istuvat tuomionsa mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa, on koettu parhaaksi, että tapaamiset järjestetään paikallisten Pelastusarmeijan osastoiden tiimien toimesta, vankilatyön vastuu-upseeri Markku Tulander selventää.

Helsingin osastossa vankilavierailuista vastaa osaston johtaja, kapteeni Esa Nenonen ja hänen tiiminsä. Tiimin perusrunko rakentuu Helsingin osaston sotilaista, mutta kokoonpano vaihtelee. Yleensä vierailulla on mukana kahdesta kuuteen jäsentä. Tiimi vierailee Helsingin keskusvankilassa ja Jokelan vankilassa pitämässä hartaushetkiä keskimäärin kerran kuukaudessa.

Osallistuvien lukumäärästä ei ole koskaan varmuutta, kapteeni Esa Nenonen paljastaa:

– Sitä on mahdotonta tietää etukäteen. Keskusvankilassa järjestämme aina kolme hartautta yhden aamupäivän aikana, sillä vankilassa on useita eri osastoja ja myös vankeja, jotka eivät voi tulla yhdessä muiden kanssa. Yhdessä hartaushetkessä on yleensä yhdestä kahdeksaan vankia mukana. Jokelan vankilan hartauksissa osanottajia on noin 12–15. Vain kerran vuosien aikana on käynyt niin, ettei ketään tullut paikalle. Mutta sekin tilanne oli arvokas tiimille, sillä se herätti keskustelua ja rukousta.

– Vankilan sallimissa puitteissa pyrimme luomaan avoimen ilmapiirin. Saatamme istua kaikki pöydän ympärillä ja edistää kokoontumista keskustelunomaisesti. Hieno periaate on myös se, ettemme tiedä vankien taustoista mitään, vaan voimme kohdata heidät tasapuolisesti ilman ennakkoasenteita.

Esa on itse tehnyt vankilavierailuja seitsemän vuoden ajan. Aluksi se tuntui jännittävältä.

– Se on herkkä tilanne. Vangit lukevat hyvin nopeasti sinusta, mikä olet miehiäsi. Oletko aito uskossasi ja tekemisessäsi. He ovat kriittisiä kuuntelijoita, sillä monet ovat tulleet elämässään hyväksikäytetyiksi. Toki vankilan käytänteet olivat myös alussa jännittäviä: Menet vankilaan sisälle, vartija ottaa vastaan ja tarkistaa henkilöllisyyden. Kaikkien on kuljettava metallinpaljastimen läpi, ja kitarakotelot ja laulukirjat tarkistetaan. Mutta on niin palkitsevaa mennä suljettuun tilaan evankeliumin kanssa, kun tietää, että se voi tuoda ihmisille vapauden. Ja on myös hyvä ymmärtää, että se on puhdasta Jumalan armoa, että on vankilan portin tällä puolella. Elämä olisi voinut kuljettaa myös toisin.

Kysyn myös Esalta, miten hän näkee vankilalähetyksen perimmäisen tarkoituksen:

– Pitää muistaa, että Pelastusarmeijan toimintaan ei kuulu mennä moittimaan toisia ja kertomaan, mikä heissä on vialla. Toivon ja mahdollisuuden tarjoaminen on oltava kaiken ytimessä. Jumala rakastaa tätä maailmaa ja sen jokaista ihmistä. Jeesus viihtyi erityisesti heidän kanssaan, joilla oli elämässään ongelmia ja vaikeuksia. On hyvä viedä sitä sanomaa mahdollisuudesta, jonka Jeesuksessa voi löytää. Hän voi vapauttaa jotain meidän jokaisen sisimmässä. Vankila on ikävä paikka, mutta siihen sisältyy myös paljon mahdollisuuksia. Jokainen siellä joutuu pysähtymään ja pohtimaan elämäänsä. Siinä tilanteessa evankeliumi tarjoaa mahdollisuuden positiiviseen muutokseen. Muistan erään nuoren miehen, joka tilaisuuden jälkeen sanoi, että ”tuntuu sydämessä niin hyvältä”. Tulkitsin tämän niin, että Jumala oli koskettanut tämän miehen sydäntä ja antanut uutta ajateltavaa. Haluamme olla toivon välittäjiä.

Toni Kaarttinen
Pelastusarmeijan Sotahuuto-lehti 11/2020

 

Lue tämä uutinen ePressi -sivustolla.